jos joskus liikaa muistankin (juon vielä yhden niin muistan taas paljon huonommin)
Pikku Kukka – Voimalaulu
Maria Gasolina – Voi että
Jos suunnitelmat käyvät toteen, olen vuoden päästä jossain uusissa seikkailuissa. Jos suunnitelmat eivät käy toteen, ärsyttää koska jymähdän tässä ja nyt. Olisi ihanaa ajatella mitä haluaa ja haluta mitä haluaisi haluta ja jättää huomiotta asiat, jotka kummittelee esim. peitossa, paidassa, patjassa, telkkarissa, sohvassa, polkupyörässä, junassa, hiuksissa, avaimissa, keittiön pöydässä, hammasharjoissa, käsivarsissa, jääkaapissa, smc-hoodratsissä, kylmissä käsissä ja nenässä, saunassa, kroisanteissa, tyynyliinassa joka helvetin asiassa. Miten tällaisista asioista selviää kunnialla, voisiko joku kertoa. Tuntuu nimittäin, että itse olen ihan harvinaisen paska eroaja.
unettomuutta avaruutta huolettomuutta huolellisuutta itkuisuutta ikuisuutta onnellisuutta
sunnuntai 26. syyskuuta 2010
tiistai 14. syyskuuta 2010
sunnuntai 12. syyskuuta 2010
en ole enää intiaanipojan
se.
helvetisti itkettää,
mut tiedän et tää oli
hyvä päätös meille molemmille.
se.
helvetisti itkettää,
mut tiedän et tää oli
hyvä päätös meille molemmille.
Tunnisteet:
arttu,
avantgardesydän,
eroaminen,
ihmissuhteet,
ikävä,
itku
tiistai 7. syyskuuta 2010
kovaääninen hammasharja neukkarissa
sihteeriys
kulmikas
kysymykset
presidenttipeli (ei)
toinen tupakka
ihan hyvä ilta (päätös ihan hyvälle päivälle)
etäisyys
läsnä
kaunis selkä
ruikutus
tämä koti ei ole enää koti-tunne
joustaminen
kahmiminen
haahuilu
seisominen
odota
tyhjät tekstiviestit
junailu
opit äideiltä
kaipaa
aitous
sihteeriys
kulmikas
kysymykset
presidenttipeli (ei)
toinen tupakka
en ole enää järkkymättömän merkittävä osa hänen elämäänsä-tunne
naiseusihan hyvä ilta (päätös ihan hyvälle päivälle)
etäisyys
läsnä
kaunis selkä
ruikutus
tämä koti ei ole enää koti-tunne
joustaminen
kahmiminen
haahuilu
seisominen
odota
tyhjät tekstiviestit
junailu
opit äideiltä
kaipaa
aitous
se meni jotenkin näin:
kaava:
astu ensin kymmenen nopeaa
sitten kaksikymmentä hidasta askelta
ja sitten:
pysähdy
Tunnisteet:
judy collins,
maallisten ilojen puutarha,
teak
sunnuntai 5. syyskuuta 2010
lauantai 4. syyskuuta 2010
näetkö kuinka käteni ei hae mitään
Syysilmat sekoittavat pääni jo nyt. Tänään vituttaa, huomenna ehkä naurattaa.
Sain metrossa ilmaiseksi laseja naiselta, joka oli lopettanut 4 vuotta kestäneen
vaikean suhteensa, sillä seurauksella, ettei hänellä ole enää paikkaa, missä asua.
Olisin mielelläni jutellut hänen kanssaan pidempään.
Olisin mielelläni jutellut hänen kanssaan pidempään.
far away
this ship is taking me far away
far way from my memories
of the people who care if I live or die
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)