maa ei oo pimee








Kokeet meni päin helvettiä, mutta tajusin jotain elämästäni. Hirveästi hyvää mieltä ollut ilmassa taas. Hukkasin lompakon eikä sekään haittaa (paitsi ärsyttäviä lipunmyyjiä junassa). Hetket meni ohitse ja päällisin fiilis on, että tää oli nyt se mun tärkein juttu Kalliossa. Laitan kuvia myöhemmin, koska nyt olen Riihimäellä. 
Ihmeellinen onnellinen rauhaolo. Viikon päästä mulla ei ole enkeleitäkään. Raskas syksy, mutta antoisa.

nyt ollaan sit tultu aika pitkälle


Vesisade saa mut tunteikkaaksi, mutta mieliala-ailahteluihin on nykyään muitakin syitä. Synteettisiä sellaisia.
Mukava pimeystunti eilen, sopivasti kevyesti hyppiviä ihmisiä, ei liikaa roskaa ja hyvät eväät. Salaatti varsinkin oli vaivan arvoinen.


Ajan suhteellisuus ja asioiden merkityksellisyys on outoa. Ylihuomista on odotettu niin hirmuisesti, että tämänhetkinen olotila on odotuksen määrään verrattuna todella omituinen. Mulla on sellanen fiilis että 30.3. olis korkeintaan joku suomenruotsalaisuuden päivä tai muuta vastaavaa. 


Koeviikosta tulee mahtava, paljon loikoilua. Toivottavasti selviydyn filosofia2-kokeesta kunnialla tosin. Villiä. Huhhuh. Hm. 


"no kumpi sä oot?"
"no jos pitää noin mustavalkosesti ajatella 
niin sitte perse koska se on niin kätevä. 
tai sitä on kätevämpi tsekkailla"
. . .
"mä tykkään kaikist eniten selistä"

Sellainen olo, ettei mulla ole mitään tunteita. 
Hirveästi kaipaan kuvioita, kaipaan kelata jotain, että joku kelaisi mut. 
Kun ei ole mitä kelata, olo on jotenkin koliseva ja metallinen.

Oon tuntenut itseni tajuttoman raskaaksi lähiaikoina. 
Raskaaksi, neljäsluokkalaisen näköiseksi ja ylimieliseksi.
Ällöttää itse ja sekin on ällöttävää.









Jotenkin ne kaikki vaikuttaa niin onnellisilta ja terveiltä.  Ja   r a k a s t u n e i l t a. 
 Nyt on se Pimeä Vuodenaika.

Kun oikein silmin katsotaan

Entä sitten kun ei enää kehtaa siis kehtaa juoksennella paljain varpain ympäriinsä koska on liian vanha?

Miten vanhalta siis vanhalta tuntuu ajatus 18-vuotiaasta puusta? Tai ruohonkorresta?

Miten erilainen siis erilainen ensi syksy ja vuosi tuleekaan olemaan?

"

Nyt en kadehdikaan mitään. 

Mulla on kaikki mitä oltava on ja se 

mikä puuttuu on jo matkalla luokseni. 

En kaipaa enää kainaloa ellei kainalo minua ja 

kirjeet kynttilät teenlehdet ovat tarpeeksi. 

Pahinta elämässäni tällä hetkellä 

on b12-vitamiinin puutos.

"