hei alli onko teillä purkin avaajaa, huomasin ostaneeni tonnikalaa

oon surkean huolimaton. unohdin puhelimeni videofirma makuuniin ja tajusin sen vasta yöllä mennessäni nukkumaan. haettuani sen huomasin että lcd-näyttö on murjottu käyttökelvottomaksi. onneksi petra luovutti varapuhelimensa ja olen siis yhä tavoitettavissa. sukulaiseni ovat jumissa ympäri maailmaa, mua harmittaa lähinnä tuhkapilven tuoma viileys kun aurinko ei paista. en enää ikinä suostu kantamaan futonpatjaa mistään minnekään, koska se on maailman vaikea ja vaikea tehtävä. onneksi oli arttu apuna ja mua nauratti paljon. on molemmille raskasta että aina aamuisin mun pitää mennä ja herätä. hullunmylly.
musta tuntuu että jokapuolella velloo älytön passiivisuuden aalto. vapaaehtosia ei löydy mihinkään missään yhteyksissä. edes minusta.

"siis mul on oikeesti aina tosi hyvä olla sun kanssa vaikka tukitkin oven ja kaadat suklaata sänkyyn"

mikä päivä nyt edes on

En pidä siitä, että vieraat ihmiset vieraista numeroista soittelevat minulle pitkin päivää ilman, että ehdin vastata. Olen lakannut sanomasta ei, lakannut sanomasta kyllä. Nyt en enää vastaa viesteihin, joissa toiset pyytävät apua. Tammikuussa ruokatunnit, hyppytunnit, junamatkat ja arkiaamut ilman ennaltasovittua tehtävää ovat olleet järjettömän harvinaisia. Haluaisin vaan istua silmät kiinni lattialla kokonaisen vuorokauden.

"on tosi rankkaa keskittyä niin moneen asiaan yhtäaikaa niin huolella ku täällä meiltä vaaditaan"

Mutta teatterioppidemon ohjaaminen alkaa sujua. Ihanat ja rohkeat näyttelijättäreni ovat mahtavia ja ohjaajan rooliin totuttelu on ollut hullua ja aika hauskaa.

Tervetuloa Nuorten Filosofiatapahtumaan viikonloppuna, siellä on tosi hyvät puhujat ja haastajat ja yksi stressaantunut Alli.

"Eiks elämä ookin mieletöntä?"

...kysyi Paulin ystävä Päivi Koffissa lauantaina n. klo 23. Ja kyllä, kyllä tosiaankin on. Etenkin viime päivät mun elämässäni.

Reijon polttareissa lauleloa, tanssimista ja polkupyörällä paljain jaloin ajoa. Aurinko paahtoi kuumasti ja kävelimme Koffiin. 

Söin jonkun miehen perunakakkua jonka koostumus epäilyttävästi muistutti kakkaa. Oltiin söpöjä eikä sosialisoiduttu. Matka Hietsuun oli mukava ja kiertoteinen. Matkalla Pauliinan kanssa saimme jotain parempaa kuin serenadin serenadiylioppilailta. You girls are my wonderwall. 

Yhteislaulu Hietsussa keskellä peruskoulunsa päättävien typyköiden. Vedessä vaatteet päällä kahlaavat tytöt olivat ajattelemattomia.

Kuvani Helsingistä parani pyöräni selässä ja falafel oli korvaamaton. 

Jotain ikävääkin sattui: Sulo hajosi. Ei hätää, korjaan sen.

Krapulabrunssin jälkeen jumitusta kunnes lähdin polkemaan rantaa pitkin. En tiedä missä maantieteellisesti olin mutta paratiisilta se vaikutti. Maailman kaunein meri ja kauneimpia ihmisiä ja kauneinta musiikkia.

Työni on paras ja rennoin. Työkaverit ovat tuttuja ja mukavia. Työnkuva on hengailua ja fiilistelyä ja innostumista. Ruokatauko piknikmeiningein oli miellyttävä ja Ellan fallkulla crew GarageBandilla oli succé. No ei, suunniteltiin me myös aika ahkerasti.

Ainoa mikä tässä elämässä nyt kirpaisee on romanssittomuus. 

PS. Lähettäkää mulle tekstiviestejä ja soitelkaa koska mulla on maailman porvarillisin puhelin.