ruotsin kuuntelu meni ehkä hyvin

Taas keikun portailla, eikö tämä askelma jo mennyt?

Be proud of who you are. 

Lukee teepussissa, jota juon nyt. Olen niin väsynyt, että tuokin itkettää. 

Tänään olen tuntenut itseni maailman huonoimmaksi ja ollut maailman huonoin, vihannut ääntäni, itkenyt sitä etten voi tehdä sille mitään ja purrut huulta että pystyisin muodostamaan sanoja ilman hullua romahtamista.

En suosittele neljän tunnin yöunia keskellä viikkoa kellekään. Mulle siitä ja väsyneestä musiikin tunnista seurasi tunne, etten ole tarpeeksi, että kaikki pienimmätkin vastoinkäymiset romuttavat koko maailmani ja että elän totena sitä painajaista, josta torstaiaamuyönä heräsin omaan itkuuni. 

Aiheutan tällaisen olon itselleni täysin itse. Kaikki ympärilläni olevat ihmiset ovat hirveän ihania ja suloisia eikä kukaan ole sanonut minulle pahasti niin pitkään aikaan, etten edes muista milloin viimeksi. Väsymysitkuhysteria vain on kierre, josta on kovin vaikeaa päästä ulos. Oman haurautensa huomaaminen on niin paljon pahempaa kuin asia, jonka takia ylipäätään haurastuu.

mutta muistakaa että normaalisti pidän itsestäni tosi paljon 

Toiset saa toisensa

Taas liikaa tunteita sulateltaviksi yhden ihmisen ruumiiseen lähiaikoina.

Mieliala on vaihdellut väsyneestäepäsosiaalisuudesta hysteeriseen vesipiippuilijasekopäähän siitä Ruisrockin huonoista järjestelyistä raivostuneeseen angstiorganisaattoriin ja hyvän karman kompensoijaan sitten totaaliseen känniääliöyteen, minkä jälkeen "ei helvetti oon idiootti idiootein idiootti"-tunteisiin, Scandinavian Music Group -fiilistelyyn, Tehosekotin-fanitukseen ja mahtavaakin mahtavampiin mahtavuustunteisiin The Soundsin keikalla. Turusta rantauduttuani olen jo onnistunut olemaan mallikas lounastaja isän kanssa, menemään nukkumaan suht ajoissa ja heittelmään rintaliivejäni ympäri huushollia, heräämään ajoissa töihin, rakastamaan työpaikkaani ja hysterisoitumaan rentoilijarentousystävien kanssa, sotkemaan asuntoa yhä pahempaan kuosiin heidän kanssaan sekä haikailemaan. 

Unohtamatta tietenkään kohtaamista jossain kadulla siellä kaupungissa sellasen ihmeellisen ihmisen kanssa, jossa jokin saa mut 

aina täysin sekaisin.

isäni: "No, oliks sulla mitään festariromanssia siellä...?"

minä: "Eei..."

isäni: "Miksei?? Ootsä jotenki passiivinen?? Sun pitäis olla aktiivisempi, pojat on niin saamattomia......"

minä: . . .

kuvia ruissista kunhan saan ostettua muistikortinlukijan, johto fugessa