Tassuamme ja runoja ruusutarhassa

Mä en enää taida olla missään raiteilla tai kenenkään kierroissa. Vähiten omissani.

Pikakomentoja

Ihmeellinen olotila. Turhauttaa, ärsyttää, sattuu ja raivostuttaa, mutta silti päällisin puolin ihan hyvä fiilis. Ja nyt ei edes ole menkat.

En oikein tiedä mitä mun päässäni tai elämässäni tapahtuu. Vai tapahtuuko edes mitään. Monia asioita pitäisi tapahtua, mutta en muista mitä. Enkä osaa pitää mitään käsissäni. Kohta on heinäkuu. Tuntuu siltä, että moni asia ja ihminen jää tänä kesänä näkemättä. Hömmäilen ympäriinsä paljon. Kaikki on hauskaa

mutta turhaa jotenkin tai en tiedä ei tietenkään turhaa. Turhauttaa. 

Olo on kuin ruisvelli, jonka pitäisi olla pullataikina. En osaa leipoa. (en kertonut mitään juhannuksesta, enkö? juhannuskakku oli melkein eli lähes fiasko)

Mitä tahdon/pitää tehdä vielä tänä kesänä:

mennä mökille (mummon ja Rikun)

hengata Riksussa

hengata Petran kanssa

käydä Savonlinnassa

käydä Valtterissa

käydä uimassa

syödä mansikoita (en oo syönyt vielä yksiäkään tuoreita Suomessa)

nähdä Jonnen

tavata viime kesän protuja

iloita Ilossa

pitää hauskaa Ruississa

päätyä Facekseen

pitää Pekka-session ja tehdä biisejä

löytää lomasäpinän tai muuta

huoltaa pyörääni

maalata seiniä

ostaa 111 kitaralaulua -kirjan ja opetella ne

pestä ikkunat

käydä teatterissa

opiskella espanjaa(huoh...)

kirjoittaa kil2 rästirunoja

pitää sommaren är kort-bileet loman viimeisenä viikonloppuna

Can't see through your fake-tan

Ruotsin lukemista, aamujumittelua, lounaaksi ihmelehtiä ja lauantaipäivä neljän seinän sisällä. En ole juuri liikkunut, paitsi väliä keittiö-olohuone-oma huone-parveke.
Eilen oli lyhyt ilta minun osaltani, mutta iloiseksi tulin kun englantilainen rouva sanoi ihailevansa tyyliäni. Hirmu ihanaa. Päivän puheenaihe oli miesten kuukautissiteet.

Kenen mukaan kuljen?

Vihaan sitä, kun ennen menkkojen alkua olen kärttyisä ja tisseihin sattuu.
Vihaan homejuustoa salaatissa.
Vihaan olla nuhjuinen ja lihonut.
Anteeksi.