hienompi tukkakin ku mulla

ffffound.com

1. Olen tehnyt kauheita listoja enkä enää kaipaa mitään (ketään) tiettyä vaan kaikkea yleisesti.

:olen rauhoittunut ja huomannut ettei elämässäni ole yhtään kuulumisistani kiinnostunutta mieshenkilöä isäni lisäksi

2. Tyttöproggiksessa mulla on liikaa tarpeistoa, joka saa mut hermoromahduksen partaalle.

:ensi-iltaan on alle viikko ja lava kimmeltää ja ällöän pinkkiä yhä kuten yläasteella ja yritän kaikkeni

"camilla, älä syö lääkkeitä jos ei oo ihan pakko! mun äiti sano..."

3. Huomenna palautan tärkeitä papereita Oikokatu 3:een ja toivon parasta.

:vuoden päästä olen siis toivon mukaan jossain aika kaukana ja huomenna otan ensiaskeleeni kohti sitä

4. Osaan ulkoa useita tv-mainoksia

:tällaista tilannetta ei ole ollut sitten seiskaluokan. itken rory gilmoren kanssa, oikeasti nauran miehenpuolikkaille ja tiedän jo aika paljon koiran kouluttamisesta

5. Joululomaa odotellessa

:pimeys ja sade ja tuuli ja tämä koti huutavat mulle, että nyt helvettiin täältä, mutta vielä puolisentoista kuukautta saan odottaa pientä breikkiä ja ihanaa petauspatjaa fugen huoneessani

Kun oikein silmin katsotaan

Entä sitten kun ei enää kehtaa siis kehtaa juoksennella paljain varpain ympäriinsä koska on liian vanha?

Miten vanhalta siis vanhalta tuntuu ajatus 18-vuotiaasta puusta? Tai ruohonkorresta?

Miten erilainen siis erilainen ensi syksy ja vuosi tuleekaan olemaan?

"

Nyt en kadehdikaan mitään. 

Mulla on kaikki mitä oltava on ja se 

mikä puuttuu on jo matkalla luokseni. 

En kaipaa enää kainaloa ellei kainalo minua ja 

kirjeet kynttilät teenlehdet ovat tarpeeksi. 

Pahinta elämässäni tällä hetkellä 

on b12-vitamiinin puutos.

"

Yhden miehen protuilta

Tekstiviesti jossa ystäväni ilmoitti uskovansa taas Jumalaan, lyhyt keskustelu periaatteista ja niiden puutteista hiprakkaisten ystävieni kanssa matkalla bussipysäkille, erään maailmanmatkaajaystäväni paluu vuoden poissaolon jälkeen rakastuneena sekä automatka Riihimäelle saivat mut identiteettikriisiin. Mikä mä olen olevinani ja miksi mä ajattelen mitä ajattelen ja mitä edes ajattelen koska en ainakaan toimi kuten ehkä ajattelisin, mistä nämä ajatukset on mun päähäni tulleet koska suurin osa niistä on ollut siellä jo melko kauan ja ennen kaikkea kuka mä olen nyt ja kymmenen vuoden päästä.

Onneksi pääsin Riihimäelle potemaan tätä kriisiäni. Aloin maalaamaan. Piirtelin. Kavensin housuja. Kävin saunassa. Kirjoitin ylös arvoja, jotka on mulle tärkeitä. Mietin mihin uskon, mitä ajattelen rakkaudesta ja mitä ilman en osaisi elää elämääni. Rakkauden perään osasin kirjoittaa vain kysymysmerkin ja ei ainakaan ensisilmäyksellä, usko-kohtaan minä itse ja luonnonlait mutta toisaalta myös sen, etten kiellä yliluonnollisen olemassaoloa.

Yhdeksi tärkeimmäksi arvoksi rankkasin suvaitsevaisuuden, vaikka perään kirjoitin että vihaan sitä sanana. Kärkikymmenikköön nousivat myös itsenäisyys, vapaus sekä väkivallattomuus.

Illalla pohdiskelun päätteksi katsoin kahden viikon sisään jo toisen ruotsalaisen kasvutarinaelokuvan, jossa nuori nainen painiskeli itsensä ja elämän kanssa. Tästä, kuten monista muistakin kulttuurisista lähteistä sain päällimmäisenä vahvan fiiliksen älä vittu ala seurustelemaan idioottien kanssa vain seurustellaksesi äläkä ainakaan mene naimisiin tai hanki lapsia.

Niihin kuviin, niihin tunnelmiin nukahdin. Onnellisena, selvänä päästäni, itsenäisenä vapaana suvaitsevaisena saunanraikaana riihimäkeläis-helsinkiläisenä 17-vuotiaana Allina. Ja nukuin hyvin.

Eh, sitten näin unta jossa kaverini oli raskaana yhdelle idiootille, aikoi pitää lapsen ja olin järkyttynyt. Sitten menin opettamaan täydellistä halausta kurssille, jossa ahdistuin koska kaikki oppilaat olivat niin niin kauniita. Heräsin mielessäni täydellinen halaus, jota en tosin voinut kokeilla käytännössä, koska olin kotonani yksin.