nyt ollaan sit tultu aika pitkälle


Vesisade saa mut tunteikkaaksi, mutta mieliala-ailahteluihin on nykyään muitakin syitä. Synteettisiä sellaisia.
Mukava pimeystunti eilen, sopivasti kevyesti hyppiviä ihmisiä, ei liikaa roskaa ja hyvät eväät. Salaatti varsinkin oli vaivan arvoinen.


Ajan suhteellisuus ja asioiden merkityksellisyys on outoa. Ylihuomista on odotettu niin hirmuisesti, että tämänhetkinen olotila on odotuksen määrään verrattuna todella omituinen. Mulla on sellanen fiilis että 30.3. olis korkeintaan joku suomenruotsalaisuuden päivä tai muuta vastaavaa. 


Koeviikosta tulee mahtava, paljon loikoilua. Toivottavasti selviydyn filosofia2-kokeesta kunnialla tosin. Villiä. Huhhuh. Hm. 


"no kumpi sä oot?"
"no jos pitää noin mustavalkosesti ajatella 
niin sitte perse koska se on niin kätevä. 
tai sitä on kätevämpi tsekkailla"
. . .
"mä tykkään kaikist eniten selistä"

hyvää musaa ja lentäviä lauseita

1.

ärsyttäviä juttuja tänään, mitkä vaan huvittaa

juoksin laulutunnille väärään kaupunginosaan, 

josta juoksin nufit-kokoukseen, joka olikin loppu 

jo mun päästessä sinne ja nyt vaan hymyilyttää.

ja laulattaa.

2.

sunnuntaiperinteet, käpertyminen,

oon lähiaikoina tuijotellut aika paljon erikokoisia pupilleja ja pitkää tukkaa.

mun varpaat on jäässä vaan jos nukun yksin.

kaikki melankolian riemut.

3.

koulu hunningolla

kiitos rilut, kiitos kinon joulu.

hirveästi rästiasioita ja jälkeenjäänyt olo.

tunneilla auringonpaiste lumiseen maisemaan on niin vastustamaton.

4.

wanhat on ihan jees, vaikka oonkin vielä aika huono

hauskaa oli ja kuuma tuli, 

en oikein vielä hallitse wienin valssia enkä muista kaikkea kaikesta.

mutta opin kyllä.

5.

oon intiaanipojan

se.

>

oravia ei lasketa

omituinen viikonloppu.

epätavallisia juhlia, miehenhajuisia miehiä, päättäväisyyttä, 

hyvää siideriä, öistä ruokaa, esityksiä, päiväistä ruokaa, 

runsaasti tupakkaa, turhia juomia, kovaäänisyyttä, kysymyksiä, kotimatkoja, 

kihelmää, toiveita, ohjeita, odottamista, sekopäisyyttä, riihimäkeä, 

matkakeskusta, asioita, epärohkeutta, ihanjeessiä, ruotsin huomiotta jättämistä.

oravat on liian urbaaneja

Eka jakso on ohi. Helpotuksen huokaukset, innostus, 
ihmettynyt epätoivo, omituinen kaiho.
Ei enää todennäköisyyksiä, pämiä, slensun tunteja torkkelissa 
tai musaproggisturhautumisia, -innostumisia ja -energiaa. 
Kaikki on mennyt kyllä niin tajuttoman nopeasti etten tajua.

I

Matematiikkaperjantai osui juuri oikeaan saumaan ja saunominen pilates tyttöilta oli parhainta. 

Löysytin lokakuun kestävää herkkulakkoani siten, etten saa syödä herkkuja ollessani yksin 

mutta seurassa kaikki on sallittua. 

Ainon sänky oli ihana ja tunsin nukkuneeni vaikka näinkin painajaisunta dalmatialaisista ja tulipaloista.

II
Opastimme ulkopaikkakuntalaiset (Joensuu, Järvenpää?) Makuunin sijaan 
Kinolle ostamaan karkkia ja katsomaan Kissan kuolemaa.
Siinä oli paljon, mistä tykkäsin ja paljon mikä jäi mietityttämään. 
Mietityttämään jäi myös seinällä ollut ilmoitus siitä, että apuohjaajia kaivataan.
Haluanko.




III
Tanssiminen. Ah. 
Etenkin tanssilattian ollessa täynnä, musiikin ollessa jotain tämän kaltaista ja fiiliksen 
ollessa taivaiden yläpuolella.
Riihimäkibileet, jotka onnistuvat oikein ovat parhaita. 
Helsingissä ollaan usein niin sivistyneitä ja hillittyjä.
Lauantaina osallistuin tällaisiin onnistuneisiin riihimäkibileisiin, söin suklaakakkua, 
törmäilin vanhoihin mukaviin tuttuihin ja tutustuin uusiin hassuihin tyyppeihin. 
"Mikä on sun lempiosa sanomalehdestä?"




IV
Oma ihana kylmä sänky ja huone Riihimäellä oli erittäin hyvä päätös kolmelta aamuyöllä.
Kerrostalossa asuessani en olekaan muistanut miten ihanaa on sateenropina peltikatossa 
nukkumaanmennessään.
Näin unta, jossa opettelin pianonsoittoa Lauran kanssa opettajanani Timo Wright ja herätessäni olo oli 
kuuma ja krapulainen, vaikken juonut edes suuria määriä alkoholia.




V
Media 4 on hyvällä mallilla ja nyt sitä on ollut jotenkin älykiva tehdä.
Siitä tulee siis hyvä, creo yo.


VI
Sain tarkastusmaksun lauantaina, koska ostin lastenlipun bussissa. 
Tuli kallis 1e30snt. Sh it.

tää oli yhden fuengirolalaisen ysiluokkalaisen galleriapäiväkirjassa:

Living la vida loca

Eilen oli taas ihana päivä.oltiin 4 tuntii shoppailee,myöhästyttin bussista,jututettiin taxi kuskinkaa joka osottautu samaks tyypiks kuka oli vieny mut aikasemminki kotiin:)mentiin bussil keskustaan ja sit PARTY PARTY ! sisään heittäjiä riitti ois halunu meijät jokanen omaan baariinsa juomaan.meitsi moikkaili vanhoil tutuil,ja uusii tuttuiki tuli jonkuverran.5 ruotslaista räyhäs siin meijän ympäril.hengattiin rantahiekas,käytiin broadway baris keskustas.bongattiin jonki verran,syötiin jougurttijäätelöö mikä valus puoliks vaatteille.iskettiin silmämme varattuihin,käppäiltiin ranta bulevardilla,kuun loisteessa.rakastettiin espanjaa ja katottiin benalmadenan valoja.pompittiin kadulla ja laulettiin.ja mietittiin miks meil ei oo poikakavereita.

 tuli sellanen ihmeolo, olisin niin voinut ite kirjottaa ton saman tekstin kaks vuotta sitten syksyllä. miten innoissani olin kaikesta uudesta siellä, keskustasta ja bilettämisestä, rannasta, hiekasta, kaikesta. kaikki oli sillon jotenkin elämää suurempaa. nyt tuntuu että noi ysiluokkalaiset elää sitä samaa huoletonta elämää ja musta on tullut analyyttinen stressaaja kriittinen järjestäjä. mitään ei saa enää takaisin sellaisenaan, enkä toisaalta oikeasti haluaisi edes.

mutta tuli vaan sellanen ihmeolo, vähän taas kaipaan. 

ps. löysin äsken mun laukusta riksun telkkarin kaukosäätimen ja olen helsingissä.

pps. nyt on liikkeellä kaikki mun lempivärit enkä osaa laittaa niitä kuviin.

Pidinpä kesänpäätösbileet

En voi ymmärtää. Mikä saa ihmisen leipomaan toisiaan turpaan tai edes ajattelemaan sen tekemistä huvikseen? 

Mikä saa ihmisen tunkeutumaan toisen kotiin vaikka tietää ettei ole tervetullut? 

Mikä saa ihmisen varastamaan kanssabilettäjien puhelimia, jopa kanssabilettäjien nukkuessa? 

Tai mun uuden Nopsajalan Viissormee -levyn?  

Mikä saa ihmisen oksentamaan lavuaariin, kun vieressä on vessanpönttö? 

Mikä saa ihmisen hajottamaan toisen kotona kukkaruukkuja tauluja postilaatikon tablarummun ja muuta rakasta tahallaan? 

Mikä tekee ihmisestä moraalittoman idiootin?

Ihmettelen suuresti. Miten mulle ei ole ikinä minkään aineen vaikutuksen alaisena tullut mieleenikään tehdä mitään edellämainituista. 

Bileet ovat kivoja. Bileissä voi olla kivaa, superihanaa ja tosi upeaa. Bileissä voi olla boolia ja ruokaa, tanssia ja paljon kivoja tyyppejä. Voi myös käydä niin, että booliainekset pöllitään kirjoituskaapista, kivat tyypit joutuvat käyttämään energiansa idioottien ulosheittämiseen ja bileiden järjestäjä (tässä tapauksessa minä) päätyy sohvan nurkkaan itkemään kaiken kauheuden tapahtuessa ulkona, omalla kotipihalla.

Oli hetkiä jolloin mulla oli kivaa. Kun tanssilattia oli täynnä mukavia tyyppejä ja sain tanssia sydämeni kyllyydestä. Kun sain rauhassa itkeä jonkun ihanan hihaan samalla kun toiset ihanat siivosivat hirveää katastrofia muualla talossa. Kun ovet olivat lukossa, vesipiippu höyrysi eikä edes väsyttänyt. Kun ihmiset pitivät ruuasta ja olivat huomaavaisia. 

Virheistä oppii. En enää koskaan pidä bileitä Riihimäellä. En enää koskaan, koska ne eivät voi onnistua. Eivät edes Parhaana Aikana Vuodesta.