Yhden miehen protuilta

Tekstiviesti jossa ystäväni ilmoitti uskovansa taas Jumalaan, lyhyt keskustelu periaatteista ja niiden puutteista hiprakkaisten ystävieni kanssa matkalla bussipysäkille, erään maailmanmatkaajaystäväni paluu vuoden poissaolon jälkeen rakastuneena sekä automatka Riihimäelle saivat mut identiteettikriisiin. Mikä mä olen olevinani ja miksi mä ajattelen mitä ajattelen ja mitä edes ajattelen koska en ainakaan toimi kuten ehkä ajattelisin, mistä nämä ajatukset on mun päähäni tulleet koska suurin osa niistä on ollut siellä jo melko kauan ja ennen kaikkea kuka mä olen nyt ja kymmenen vuoden päästä.

Onneksi pääsin Riihimäelle potemaan tätä kriisiäni. Aloin maalaamaan. Piirtelin. Kavensin housuja. Kävin saunassa. Kirjoitin ylös arvoja, jotka on mulle tärkeitä. Mietin mihin uskon, mitä ajattelen rakkaudesta ja mitä ilman en osaisi elää elämääni. Rakkauden perään osasin kirjoittaa vain kysymysmerkin ja ei ainakaan ensisilmäyksellä, usko-kohtaan minä itse ja luonnonlait mutta toisaalta myös sen, etten kiellä yliluonnollisen olemassaoloa.

Yhdeksi tärkeimmäksi arvoksi rankkasin suvaitsevaisuuden, vaikka perään kirjoitin että vihaan sitä sanana. Kärkikymmenikköön nousivat myös itsenäisyys, vapaus sekä väkivallattomuus.

Illalla pohdiskelun päätteksi katsoin kahden viikon sisään jo toisen ruotsalaisen kasvutarinaelokuvan, jossa nuori nainen painiskeli itsensä ja elämän kanssa. Tästä, kuten monista muistakin kulttuurisista lähteistä sain päällimmäisenä vahvan fiiliksen älä vittu ala seurustelemaan idioottien kanssa vain seurustellaksesi äläkä ainakaan mene naimisiin tai hanki lapsia.

Niihin kuviin, niihin tunnelmiin nukahdin. Onnellisena, selvänä päästäni, itsenäisenä vapaana suvaitsevaisena saunanraikaana riihimäkeläis-helsinkiläisenä 17-vuotiaana Allina. Ja nukuin hyvin.

Eh, sitten näin unta jossa kaverini oli raskaana yhdelle idiootille, aikoi pitää lapsen ja olin järkyttynyt. Sitten menin opettamaan täydellistä halausta kurssille, jossa ahdistuin koska kaikki oppilaat olivat niin niin kauniita. Heräsin mielessäni täydellinen halaus, jota en tosin voinut kokeilla käytännössä, koska olin kotonani yksin.

"Eiks elämä ookin mieletöntä?"

...kysyi Paulin ystävä Päivi Koffissa lauantaina n. klo 23. Ja kyllä, kyllä tosiaankin on. Etenkin viime päivät mun elämässäni.

Reijon polttareissa lauleloa, tanssimista ja polkupyörällä paljain jaloin ajoa. Aurinko paahtoi kuumasti ja kävelimme Koffiin. 

Söin jonkun miehen perunakakkua jonka koostumus epäilyttävästi muistutti kakkaa. Oltiin söpöjä eikä sosialisoiduttu. Matka Hietsuun oli mukava ja kiertoteinen. Matkalla Pauliinan kanssa saimme jotain parempaa kuin serenadin serenadiylioppilailta. You girls are my wonderwall. 

Yhteislaulu Hietsussa keskellä peruskoulunsa päättävien typyköiden. Vedessä vaatteet päällä kahlaavat tytöt olivat ajattelemattomia.

Kuvani Helsingistä parani pyöräni selässä ja falafel oli korvaamaton. 

Jotain ikävääkin sattui: Sulo hajosi. Ei hätää, korjaan sen.

Krapulabrunssin jälkeen jumitusta kunnes lähdin polkemaan rantaa pitkin. En tiedä missä maantieteellisesti olin mutta paratiisilta se vaikutti. Maailman kaunein meri ja kauneimpia ihmisiä ja kauneinta musiikkia.

Työni on paras ja rennoin. Työkaverit ovat tuttuja ja mukavia. Työnkuva on hengailua ja fiilistelyä ja innostumista. Ruokatauko piknikmeiningein oli miellyttävä ja Ellan fallkulla crew GarageBandilla oli succé. No ei, suunniteltiin me myös aika ahkerasti.

Ainoa mikä tässä elämässä nyt kirpaisee on romanssittomuus. 

PS. Lähettäkää mulle tekstiviestejä ja soitelkaa koska mulla on maailman porvarillisin puhelin.

Hey girl, wait a minute!

"Yes?"
"Hello, where do you live?"
"I live over there..."
"Here on a vacacion or live?"
"I live here."
"Do you have a boyfriend?"
"Yes I do."
"You don't like black men?"
"What?"
"Don't you like black men?"
"What did you say?"
"Do you like BLACK MEN?"
"I don't have anything against black men."
"Do you like me?"
"I like my boyfriend."
"You like your boyfriend?"
"Yes."
"Okay bye."
"Bye."
"I love you."