totuuksia:

a
mä oon oikeesti aika huono ihmissuhteissa. 
ihmissuhteiden rakentamisessa, niiden ylläpitämisessä, syventämisessä, erkaantumisessa. 
ylipäätään siinä että joku pääsee lähelle tai on lähdössä pois.
b
kesäaika päättyy. 
pimeys ahdistaa vaikka kuinka yritän siitä pitää.
olen ajatellut kesää. se ei ole hyvästä.
c
mun ajatukset leijailee. ja asiat ja aikataulut.
en tiedä mitä kaikkea feidaan tietämättäni.
e
tanssiproggis = rakkaus. 
f
RUPERT
minä, black bard vannon.
EVERT

mikä? omat nimet. minä, evert vannon.
RUPERT

minä, rupert vannon.
painavat sormensa steariiniin yhtä aikaa. kynttilät sammuvat.

painavat sormensa uudelleen yhteen.
EVERT
oisko tää lapsellista?
g
omaelämäkerta, syntymäni päivä, kuolemani päivä. opon tunnit.
teakin vierailu. googletus. metodit.
ensimmäiset muistot tästä ovat olemassa.

Maailma!...apua

Ei oikeesti miten käsittämättömän upeaa ja aivan liian siistiä tää elämä voi taas ollakaan. Mielialanvaihtelut johtuvat tyttöongelmista, mutta viime päivät ovat olleet lähes pelkkää euforiaa.

Temppeliaukion kirkon katon ja muurin välistä löysimme Sidun ja Akun kanssa paikan, jonne piiloutua kun on maailmanloppuolo. Sähköjohtoihin tosin oli kiinnitetty kyltti: jännitteinen!

Kirjatorilta löysin ystäväni sekä kirjan: "Miks mua pännii?"

Johdanto:

" VAROITUS: Ehkä sinun ei pitäisi lainkaan lukea tätä kirjaa, koska sen on koonnut yli nelikymmenvuotias konkari. Jos se ärsyttää sinua, lopeta kirjan lukeminen tähän. " 

Ilta Auralla tyttöjengillä uhkaa peläten ja maailmanloppua ihmetellen. Kuka kulkee kenenkin kuukautiskierron mukaan ja kulkevatko ihmisetkin ratoja kuten planeetat.

Nihkeä nuhjuinen ja likainenhammasaamu seurasi jossain huoneessa kuumaa, toisessa levotonta yötä, mutta olimme kuulemma siivonneet hyvin. 

Iltapäivä mielten ylimmissä sfääreissä. Reclaim The Streetsin organisoima kadunvaltaus autottoman Helsingin keskustan puolesta tanssitti, hymyilytti, hypitytti, hikoilutti ja ilahdutti niin paljon etten melkein kestä. Jalkapohjat olivat mustanaan mustasta ja tanssilihakset herätelty. 

Kaikki päättyi otollisemmalla hetkellä kuin olisi voitu kuvitellakaan. "Olis sairaan siistii jos nyt yhtäkkiä alkais ukkostaa ihan sikana!!" Ja mitä käykään. Mieletön kaatosade. Ihmiset vieri vieressä puiden ja katosten alla. Pelkäsin kamerani puolesta ja lähetin sen ja pitkähihaiseni arabiaan.

Pyörämatka kaatosateessa pukeutuneena toppiin ja kangashousuihin oli mielenkiintoinen ja ihana. Join janooni sadevettä ja lauloin Emma Salokoski Ensembleä. 

Ah, 

ehkä näitä hetkiä ajattelen ensi talvena kun maailma tuntuu loppuvan.

Katukaivojen lorisevaa vettä ei näe

Tää kaupunki pursuaa rakkautta aina kun aurinko paistaa. Sinänsä ihanaa, mutta huoh. 

Maria Gasolinan keikka Mbarin terassilla kuitenkin pelasti angstikävelyretkeni. Suloinen polkupyörämies paransi oloani entisestään. Hymyilin lähes koko matkan kotiin. Huom. kävelin sen.

Olet oli hieno. Itkin kahdesti, kuten ennakoin jo aulassa lukiessani Häkkilinnustoa.  Tekisi mieleni katsoa se vielä toistamiseen ja mieluiten yksin, mutta en jaksa matkustaa kalliilla Riihimäkeen vasta takaisin tultuani.

"

Tule ulos

On liian valoisaa mennä nukkumaan

On liian pimeää olla yksin

Tule ulos

" 

J. K. Ihalainen

"Eiks elämä ookin mieletöntä?"

...kysyi Paulin ystävä Päivi Koffissa lauantaina n. klo 23. Ja kyllä, kyllä tosiaankin on. Etenkin viime päivät mun elämässäni.

Reijon polttareissa lauleloa, tanssimista ja polkupyörällä paljain jaloin ajoa. Aurinko paahtoi kuumasti ja kävelimme Koffiin. 

Söin jonkun miehen perunakakkua jonka koostumus epäilyttävästi muistutti kakkaa. Oltiin söpöjä eikä sosialisoiduttu. Matka Hietsuun oli mukava ja kiertoteinen. Matkalla Pauliinan kanssa saimme jotain parempaa kuin serenadin serenadiylioppilailta. You girls are my wonderwall. 

Yhteislaulu Hietsussa keskellä peruskoulunsa päättävien typyköiden. Vedessä vaatteet päällä kahlaavat tytöt olivat ajattelemattomia.

Kuvani Helsingistä parani pyöräni selässä ja falafel oli korvaamaton. 

Jotain ikävääkin sattui: Sulo hajosi. Ei hätää, korjaan sen.

Krapulabrunssin jälkeen jumitusta kunnes lähdin polkemaan rantaa pitkin. En tiedä missä maantieteellisesti olin mutta paratiisilta se vaikutti. Maailman kaunein meri ja kauneimpia ihmisiä ja kauneinta musiikkia.

Työni on paras ja rennoin. Työkaverit ovat tuttuja ja mukavia. Työnkuva on hengailua ja fiilistelyä ja innostumista. Ruokatauko piknikmeiningein oli miellyttävä ja Ellan fallkulla crew GarageBandilla oli succé. No ei, suunniteltiin me myös aika ahkerasti.

Ainoa mikä tässä elämässä nyt kirpaisee on romanssittomuus. 

PS. Lähettäkää mulle tekstiviestejä ja soitelkaa koska mulla on maailman porvarillisin puhelin.

Sommertider!

I-h-a-n-a päivä. Jos kaupunkia voisi halata, tekisin sen heti. Miljoonien iloisten halausten, yllättyneiden katseiden ja "oot niin ruskee"-kommentien saattelemana en voi lakata ajattelemasta kuinka täydellisessä lukiossa opiskelen. 

Opettajien aamunavaus oli äärimmäisen hauska (minulle se lähinnä tuotti kyyneleet silmiin, koska liikutuin niin tunnelmasta) ja yllätys made by. ehkä maailman paras opk-hallitus oli mitä mahtavin: hattaraa ja pomppulinna - vain Kallion lukiolaisille.

Sääkin oli yllätystuloni puolella ja hetkittäin pelkäsin jopa palavani istuskellessani koulun edustalla olevalla kentällä. Ajantappo puistossa tuntui jo todelliselta helsinkikesältä kitaroineen kaikkineen. Tätä lisää kiitos.

Riemu on kaunis nimi

Mulla on niin paljon paljon rakkaita ihmisiä.