Pidinpä kesänpäätösbileet

En voi ymmärtää. Mikä saa ihmisen leipomaan toisiaan turpaan tai edes ajattelemaan sen tekemistä huvikseen? 

Mikä saa ihmisen tunkeutumaan toisen kotiin vaikka tietää ettei ole tervetullut? 

Mikä saa ihmisen varastamaan kanssabilettäjien puhelimia, jopa kanssabilettäjien nukkuessa? 

Tai mun uuden Nopsajalan Viissormee -levyn?  

Mikä saa ihmisen oksentamaan lavuaariin, kun vieressä on vessanpönttö? 

Mikä saa ihmisen hajottamaan toisen kotona kukkaruukkuja tauluja postilaatikon tablarummun ja muuta rakasta tahallaan? 

Mikä tekee ihmisestä moraalittoman idiootin?

Ihmettelen suuresti. Miten mulle ei ole ikinä minkään aineen vaikutuksen alaisena tullut mieleenikään tehdä mitään edellämainituista. 

Bileet ovat kivoja. Bileissä voi olla kivaa, superihanaa ja tosi upeaa. Bileissä voi olla boolia ja ruokaa, tanssia ja paljon kivoja tyyppejä. Voi myös käydä niin, että booliainekset pöllitään kirjoituskaapista, kivat tyypit joutuvat käyttämään energiansa idioottien ulosheittämiseen ja bileiden järjestäjä (tässä tapauksessa minä) päätyy sohvan nurkkaan itkemään kaiken kauheuden tapahtuessa ulkona, omalla kotipihalla.

Oli hetkiä jolloin mulla oli kivaa. Kun tanssilattia oli täynnä mukavia tyyppejä ja sain tanssia sydämeni kyllyydestä. Kun sain rauhassa itkeä jonkun ihanan hihaan samalla kun toiset ihanat siivosivat hirveää katastrofia muualla talossa. Kun ovet olivat lukossa, vesipiippu höyrysi eikä edes väsyttänyt. Kun ihmiset pitivät ruuasta ja olivat huomaavaisia. 

Virheistä oppii. En enää koskaan pidä bileitä Riihimäellä. En enää koskaan, koska ne eivät voi onnistua. Eivät edes Parhaana Aikana Vuodesta.

Kun yö pimeni ulkona, syttyi huoneessa lamppu

Tänään satoi syksyisästi. Olin jumittanut koko päivän, yrittänyt epätoivoisesti ommella(luovutin...), onnistunut paistamaan onnistuneen munakkaan ja kuuntelemaan Joni Mitchelliä suihkussa kun pakottava tarve sai mut lähtemään kumisaappaissa sateenvarjolla varustettuna vaeltelemaan kaduille. Oli syksyisää.

Oli syksyisää kunnes taivas oli pilvetön ja aurinko lämmitti niin etten kestänyt niissä saappaissani. Pakenin Kirjatorille ja ostin kaksi runokirjaa 5 e kappale. 

Hiippailin sitten syksyisissä ajatuksissani ympäriinsä, saappaat kädessä, kirjat kassissa ja törmäsin Elliin.

Ellistä jatkoin matkaani Anttilaan, josta ostin kuulokkeet. Alan jo varautua elämään ilman Suloa ja ulkoilmakonsertteja. Siis elämään, jossa musiikkia kuunnellaan yksin ratikan takapenkillä tai väkijoukossa tai puistonpenkeillä haaveillen.

Palasin kotiin, otin mukaani paljon rahaa ja painelin ruokakauppaan. Leikin vegaania. Tein namnamnam hyvää ruokaa (mikä tahansa olis maistunut hyvältä siinä nälässä, en nimittäin muistanut syödä kun oli niin syksyisää), kuuntelin M. Wardia kiitos Pauliinan joka varusti tietokoneeni sen kahdella levyllä ja lueskelin runoja. Syksyisää jos mikä, sanon minä.

Ja nyt on jo lähes pimeää, vaikka kello on vasta 11. Aika ihanaa ehkä. Ja ehdottoman syksyisää.