hei alli onko teillä purkin avaajaa, huomasin ostaneeni tonnikalaa

oon surkean huolimaton. unohdin puhelimeni videofirma makuuniin ja tajusin sen vasta yöllä mennessäni nukkumaan. haettuani sen huomasin että lcd-näyttö on murjottu käyttökelvottomaksi. onneksi petra luovutti varapuhelimensa ja olen siis yhä tavoitettavissa. sukulaiseni ovat jumissa ympäri maailmaa, mua harmittaa lähinnä tuhkapilven tuoma viileys kun aurinko ei paista. en enää ikinä suostu kantamaan futonpatjaa mistään minnekään, koska se on maailman vaikea ja vaikea tehtävä. onneksi oli arttu apuna ja mua nauratti paljon. on molemmille raskasta että aina aamuisin mun pitää mennä ja herätä. hullunmylly.
musta tuntuu että jokapuolella velloo älytön passiivisuuden aalto. vapaaehtosia ei löydy mihinkään missään yhteyksissä. edes minusta.

"siis mul on oikeesti aina tosi hyvä olla sun kanssa vaikka tukitkin oven ja kaadat suklaata sänkyyn"

minulla on pä´hkinäsuklaa jo mmukana laukussani tyhmät

Lämmin tuuli, auringonlaskut, meri ja linnunlauluun herääminen muistuttelivat kesästä, keväästä,  kasvukaudesta kuten Aura Fuengirolaa postikorteissaan kuvaili. Ostelimme kesävaatteita, kokkasimme paljon, tiskasimme paljon, nautimme auringosta ja pienestä nargeelehistamme, siemailimme uusia kokeiluja sekä seikkailimme, kerran vähän omituisesti mutta seikkailu sekin oli.

Tulin puhuneeksi enemmän Espanjaa kuin pitkiin aikoihin olen puhunut. Naapurin pappa piti saada apuun kaasupullo-ongelmaa ratkomaan, tapas-baarissa kasvisvaihtoehtoja oli vain muutama, sillä keittiö oli siihen aikaan jo kiinni ja naapureiden ovisummereille (Sí? Cómo?) tuli selittää, että täällä Alli 5B1:stä, unohdettiin avaimet heheh.

Opetin tytöt ehkä vaarallisille tavoille (=baaritiskivarkaiksi), yllytin karuselliasioihin ja pudottelin tupakka-askia vaan Pauliinan nosteltavaksi. Koetimme päivettyä (pisamia ainakin ilmestyi), pitää asunnon siistinä (syöminen sotkee) sekä nauttia aikatauluttomasta olostamme (onnistui, kunnes tajusin jättäneeni ne avaimet kotiin).

Koska kamerani on yhä rikkinäinen, ostin kertakäyttökameran tupakkakaupasta hintaan 2.95e, kiireessä jätin huomioimatta merkinnän "Kehitettävä ennen 02/2009", mutta ihan onnistuneita noista silti tuli.

(Vanhojentanssikuvien onnistumisesta esimerkki lopussa...)

kuvassa kaksi henkilöä, joita mm. matkalla ajateltiin

Jos olisitte sanoneet: "U pui uje mui", en tiedä mitä olisin tehnyt

Nyt tuntuu että se alkaa olla täällä. Oikea syksy.

Krapulabrunsseilu oli mukavaa ja Torilta lähdettyäni järjestin vihdoin itselleni aikaa pistäytyä Kasvitieteellisessa Puutarhassa. Cat Poweria kuunnellen oli olo vehreyden keskellä erittäin alkusyksyisä ja oikeanoloinen. Sinne kyllä kuuluisi mennä kävelylle selittämään sekavia päänsisäisiä juttuja jollekin sellaiselle ihmiselle.

Maassa on vasta muutamia lehtiä, mutta ilma on jo syksyisen pirteää. Auringon paistaessa kaikki tuntuu käsittämättömän kauniilta. Olen hirmuonnellinen, että olen pystynyt lähiaikoina vaeltelemaan niin paljon päämäärättömästi ympäriinsä ja nauttimaan tällaisesta kauneudesta.

"Kuule, saanko ottaa sinusta kuvan?"

"Ai mun kamerallako? Noo, jos sä haluut..."

"Sinullehan se kuva tulee. Kato mua silmiin. 

Huomaatko mitään yhteistä?"

"Ai missä, siis sun silmissä?"

"Niin meidän silmissä."

"Öö...noo...eheh..."

klik

"Ne on täsmälleen samanväristä punaruskeaa, 

mutta minun silmien ympärillä on myös sinistä."

Musta tuntuu että olen nyt viisaampi kuin aikoihin. Viisaampi muutenkin, mutta lähinnä kalenterini käyttämisessä. Tänä syksynä aion tehdä vain minulle mieluisia ja mielekkäitä asioita ja vain niin usein kuin oikeasti jaksan. Ensi viikko näyttää jo nyt ihanalta: kinoharkat, kuoro, laulutunti, Ainon kanssa laulelo, Katja ja kirpparikierros Lauran kanssa aikaisin lauantaiaamuna.

En osaa enää kirjoittaa päiväkirjaani ja se harmittaa älyttömästi. En tiedä mitä tehdä asian suhteen. Sitä kirjaa on vielä puolet jäljellä. En viitsisi vaihtaa kirjaakaan. Tai en oikein tiedä. 

Autuus, ruusutarhassa

Kuuma ilma saa käyttäytymään villisti, 

haaveilemaan jonglööraajista basisteista suloisuushymyistä,

juhlimaan viikonpäivinä ja loppuina,

sekä addiktoitumaan joraamiseen ja jammailuun eri ympäristöissä.

Katukaivojen lorisevaa vettä ei näe

Tää kaupunki pursuaa rakkautta aina kun aurinko paistaa. Sinänsä ihanaa, mutta huoh. 

Maria Gasolinan keikka Mbarin terassilla kuitenkin pelasti angstikävelyretkeni. Suloinen polkupyörämies paransi oloani entisestään. Hymyilin lähes koko matkan kotiin. Huom. kävelin sen.

Olet oli hieno. Itkin kahdesti, kuten ennakoin jo aulassa lukiessani Häkkilinnustoa.  Tekisi mieleni katsoa se vielä toistamiseen ja mieluiten yksin, mutta en jaksa matkustaa kalliilla Riihimäkeen vasta takaisin tultuani.

"

Tule ulos

On liian valoisaa mennä nukkumaan

On liian pimeää olla yksin

Tule ulos

" 

J. K. Ihalainen