Sommertider!

I-h-a-n-a päivä. Jos kaupunkia voisi halata, tekisin sen heti. Miljoonien iloisten halausten, yllättyneiden katseiden ja "oot niin ruskee"-kommentien saattelemana en voi lakata ajattelemasta kuinka täydellisessä lukiossa opiskelen. 

Opettajien aamunavaus oli äärimmäisen hauska (minulle se lähinnä tuotti kyyneleet silmiin, koska liikutuin niin tunnelmasta) ja yllätys made by. ehkä maailman paras opk-hallitus oli mitä mahtavin: hattaraa ja pomppulinna - vain Kallion lukiolaisille.

Sääkin oli yllätystuloni puolella ja hetkittäin pelkäsin jopa palavani istuskellessani koulun edustalla olevalla kentällä. Ajantappo puistossa tuntui jo todelliselta helsinkikesältä kitaroineen kaikkineen. Tätä lisää kiitos.

Oliko se tarjous

Eilisyö oli inhottavin aikoihin: pyöriskelin lakanoiden välissä varmaan monta tuntia, koska polttava selkä ja takareidet pistelivät eivätkä tuntuneet missään asennossa mukavilta. Inhoan palamista, onneksi sitä sattuu minulle vain melko harvoin. Lopulta nukahdin ja näin unta, jossa minulle oli tullut sikainfluenssa Malagasta ja olin surullinen, koska en olisi päässyt tekemään kokeita. Mitä tämä kertoo mun elämästäni.

Että koulu on kaikkein tärkeintä. !

No ei, näin myös unta missä joku tyttö ammuskeli kerrostalossa essopäissään. Olin todella myötätuntoinen häntä kohtaan ja ryntäsin syömään keittoa sinne taloon, ettei se kokisi oloaan hylätyksi.


Haluaisin ihan kauheasti järveen uimaan ja konttailemaan pehmeälle nurmikolle ja haistelemaan ruohonleikkurin tuoksua sateen jälkeen. Eli minulla on ikävä Suomeen. Johtuu ehkä tästä ikävästä palovammasta koko selän mitalta. Tai sitten siitä että mulla on vain ikävä.