jonkun täytyy tehdä aloite (!)

Mitä oon tehnyt Espanjassa kaksi viikkoa? En mitään.

En mitään paitsi irtisanoutunut töistä, nauttinut auringosta mutten liikaa, uinut vähän uima-altaissa ja loikoillut rannalla, kattonut tosi paljon L-Koodia, syönyt helvetisti kesäkurpitsaa, löytänyt uusia lihaksia, juonut paljon pieniä kaljoja ja pari kivaa drinkkiä (ja yhden hirveän: vodka+vesi for real, se ei tajunnut että halusin spritea), siivonnut omia ja muiden jälkiä, pessyt pyykkiä, vilkuillut pääsykoekirjaa, lähettänyt ennakkotehtäviä, juonut paljon vettä ja hikoillut vielä enemmän, käynyt suihkussa kahdesti päivässä, siristellyt silmiäni, kuunnellut ruotsin kuunneltuimpia kappaleita, palannut takakuukausien aatoksiin ja vittuuntunut, tehnyt tilastoa nöyryyttävistä hetkistä tänä vuonna, miettinyt miksi ja miksi ei ja mitä sitten, facebookannut, polttanut jalkapohjia hiekassa, haistellut aurinkorasvantuoksuista paitaa, ostanut ylppärimekon, ahdistunut raha-asioista, anonut avustusta, tutkinut munasolun luovutusprosessia ja rusketusprosessia ja pisamoitteni määrää, katsellut pääskyjä ja vilkkuvia tähtiä iltaisin, hoiperrellut ja selittänyt noloja, bongannut kuuman suomalaisen, ihastellut ruotsalaisia ja niitä kiinteitä vanhoja leidejä salilla, polttanut tupakkaa vähän liikaa ehkä ja väärää merkkiä, kastellut kukkia, päättänyt Nepali-asioita ja miettinyt ja jännittänyt, halunnut monia asioita ja saavuttamattomia, miettinyt vieläkin virheitä ja sitä satutanko ihmisiä ajattelemalla itseäni ja muita ihmisiä ja elänyt.

Facebookin pikaviestikeskusteluissa sitä on vaan vaikea laittaa sanoiksi ja helposti antaa vallan tunteelle, että enhän mä ole täällä mitään edes tehnyt haloo. En oikeestaan olekaan, en mitään sen kummempaa, mutta ei kai aina tarvitse.

minulla on pä´hkinäsuklaa jo mmukana laukussani tyhmät

Lämmin tuuli, auringonlaskut, meri ja linnunlauluun herääminen muistuttelivat kesästä, keväästä,  kasvukaudesta kuten Aura Fuengirolaa postikorteissaan kuvaili. Ostelimme kesävaatteita, kokkasimme paljon, tiskasimme paljon, nautimme auringosta ja pienestä nargeelehistamme, siemailimme uusia kokeiluja sekä seikkailimme, kerran vähän omituisesti mutta seikkailu sekin oli.

Tulin puhuneeksi enemmän Espanjaa kuin pitkiin aikoihin olen puhunut. Naapurin pappa piti saada apuun kaasupullo-ongelmaa ratkomaan, tapas-baarissa kasvisvaihtoehtoja oli vain muutama, sillä keittiö oli siihen aikaan jo kiinni ja naapureiden ovisummereille (Sí? Cómo?) tuli selittää, että täällä Alli 5B1:stä, unohdettiin avaimet heheh.

Opetin tytöt ehkä vaarallisille tavoille (=baaritiskivarkaiksi), yllytin karuselliasioihin ja pudottelin tupakka-askia vaan Pauliinan nosteltavaksi. Koetimme päivettyä (pisamia ainakin ilmestyi), pitää asunnon siistinä (syöminen sotkee) sekä nauttia aikatauluttomasta olostamme (onnistui, kunnes tajusin jättäneeni ne avaimet kotiin).

Koska kamerani on yhä rikkinäinen, ostin kertakäyttökameran tupakkakaupasta hintaan 2.95e, kiireessä jätin huomioimatta merkinnän "Kehitettävä ennen 02/2009", mutta ihan onnistuneita noista silti tuli.

(Vanhojentanssikuvien onnistumisesta esimerkki lopussa...)

kuvassa kaksi henkilöä, joita mm. matkalla ajateltiin

tää oli yhden fuengirolalaisen ysiluokkalaisen galleriapäiväkirjassa:

Living la vida loca

Eilen oli taas ihana päivä.oltiin 4 tuntii shoppailee,myöhästyttin bussista,jututettiin taxi kuskinkaa joka osottautu samaks tyypiks kuka oli vieny mut aikasemminki kotiin:)mentiin bussil keskustaan ja sit PARTY PARTY ! sisään heittäjiä riitti ois halunu meijät jokanen omaan baariinsa juomaan.meitsi moikkaili vanhoil tutuil,ja uusii tuttuiki tuli jonkuverran.5 ruotslaista räyhäs siin meijän ympäril.hengattiin rantahiekas,käytiin broadway baris keskustas.bongattiin jonki verran,syötiin jougurttijäätelöö mikä valus puoliks vaatteille.iskettiin silmämme varattuihin,käppäiltiin ranta bulevardilla,kuun loisteessa.rakastettiin espanjaa ja katottiin benalmadenan valoja.pompittiin kadulla ja laulettiin.ja mietittiin miks meil ei oo poikakavereita.

 tuli sellanen ihmeolo, olisin niin voinut ite kirjottaa ton saman tekstin kaks vuotta sitten syksyllä. miten innoissani olin kaikesta uudesta siellä, keskustasta ja bilettämisestä, rannasta, hiekasta, kaikesta. kaikki oli sillon jotenkin elämää suurempaa. nyt tuntuu että noi ysiluokkalaiset elää sitä samaa huoletonta elämää ja musta on tullut analyyttinen stressaaja kriittinen järjestäjä. mitään ei saa enää takaisin sellaisenaan, enkä toisaalta oikeasti haluaisi edes.

mutta tuli vaan sellanen ihmeolo, vähän taas kaipaan. 

ps. löysin äsken mun laukusta riksun telkkarin kaukosäätimen ja olen helsingissä.

pps. nyt on liikkeellä kaikki mun lempivärit enkä osaa laittaa niitä kuviin.

Naura tai itke, älä puuta pure

Hmm. Olen koulussa levoton ja hämmennyn kun en tunne kaikkia kasvoja, vaikka niin kovasti haluaisin. Odotan suurella kauhulla huomista espanjantuntia ja haluaisin hirveästi levätä yksin keskellä maailman pehmeintä sohvaa, vähintään viikon. Olen innoissani laulutunneista, koska nyt ne oikeasti taitaa tapahtua. Hymähdän kahdelle tunnin sisällä tapahtuneelle sattumukselle, joista toinen sai minut tuntemaan oloni olemassa olevaksi ja toinen vielä kauniiksi sellaiseksi. Juon ostamiani kalliita luomuteitä ja poltan luomukynttilää. En tiedä mitä ajattelen tästä vuodenajasta, joka ei tunnu kyllä nyt tippaakaan siltä, mitä odotin noin viikko sitten. Toivon huomisen olevan rauhallisempi, mutta pelkään että toivon sitä turhaan. Olen äärimmäisen iloinen, että asun näin lähellä kouluani. En jaksa kirjoittaa päiväkirjaani.

Olo on uupunut vaikka takana on vasta yksi koulupäivä. Toivon ja uskon sen olevan väliaikaista.

ps. tuleeko mieleen mitään hyviä biisejä liittyen rajoihin?