en jaksa tänne enää kirjoittaa kun tää on kytketty koulumeiliini, heihei nähdään täällä

elämä on juhla

Zeniläisittäin,
zeniläisittäin.

Vinkki ihmisille, jotka syystä tai toisesta joutuvat vastaanottamaan suuren määrän kortisonia suoneen: älkää googlettako tai pelätkö. Musta tuli vain hyperaktiivisen pirteä ja edellispäivänä hankitut lihaskivut jäykistyivät tosi jumeiksi. Mutta piikkipeloista, vainoharhoista, luottamisongelmista ja yleisesta negatiivisesta ja panikoivasta asenteesta kannattaa hankkiutua eroon jo hyvissä ajoin ennen hoitoa.

Jännittävä aika elämässä kaikin puolin. Itse kullakin.
Metropolia 1. vaihe koettu, huomenna saa tietää joudunko jo päätösten eteen.

Jee. Niin ja voin varmaan ajaa polkupyörää jo päättäreissä. Mutta kesäkuusta tulee mun osaltani tipaton, savuton ja hyvin säännöllinen. Kaikki menee hyvin kun oot nuori (kesä jatkuu jatkumistaan vaan).

"vittu mitä paskaa" / olen reipas / kilpirauhanen?? / niinkuin elävät voi / pidä huolta, itsestäs

En pidä tästä uudesta roolista jonka olen saanut.
Keväästä pidän ja Harjutorin hajusta auringossa.
Onneksi mulla on myös oikeita ystäviä, joita halata vessanpöntön lisäksi.
Ei koskaan pitäisi tuudittautua. Elämä on pelkkiä muutoksia.
Kuka se oli joka kehitti sen portaikon elämän prioriteeteista? Ykkösenä oli terveys. Vai oliko se turvallisuus. Ymmärrän häntä nyt.
Kesä edessä ja seikkailut. Ehkä erilaiset kuin suunnittelin. Mutta kaiken ei tarvitse mennä niin kuin oli etukäteen suunniteltu?