Jos olisitte sanoneet: "U pui uje mui", en tiedä mitä olisin tehnyt

Nyt tuntuu että se alkaa olla täällä. Oikea syksy.

Krapulabrunsseilu oli mukavaa ja Torilta lähdettyäni järjestin vihdoin itselleni aikaa pistäytyä Kasvitieteellisessa Puutarhassa. Cat Poweria kuunnellen oli olo vehreyden keskellä erittäin alkusyksyisä ja oikeanoloinen. Sinne kyllä kuuluisi mennä kävelylle selittämään sekavia päänsisäisiä juttuja jollekin sellaiselle ihmiselle.

Maassa on vasta muutamia lehtiä, mutta ilma on jo syksyisen pirteää. Auringon paistaessa kaikki tuntuu käsittämättömän kauniilta. Olen hirmuonnellinen, että olen pystynyt lähiaikoina vaeltelemaan niin paljon päämäärättömästi ympäriinsä ja nauttimaan tällaisesta kauneudesta.

"Kuule, saanko ottaa sinusta kuvan?"

"Ai mun kamerallako? Noo, jos sä haluut..."

"Sinullehan se kuva tulee. Kato mua silmiin. 

Huomaatko mitään yhteistä?"

"Ai missä, siis sun silmissä?"

"Niin meidän silmissä."

"Öö...noo...eheh..."

klik

"Ne on täsmälleen samanväristä punaruskeaa, 

mutta minun silmien ympärillä on myös sinistä."

Musta tuntuu että olen nyt viisaampi kuin aikoihin. Viisaampi muutenkin, mutta lähinnä kalenterini käyttämisessä. Tänä syksynä aion tehdä vain minulle mieluisia ja mielekkäitä asioita ja vain niin usein kuin oikeasti jaksan. Ensi viikko näyttää jo nyt ihanalta: kinoharkat, kuoro, laulutunti, Ainon kanssa laulelo, Katja ja kirpparikierros Lauran kanssa aikaisin lauantaiaamuna.

En osaa enää kirjoittaa päiväkirjaani ja se harmittaa älyttömästi. En tiedä mitä tehdä asian suhteen. Sitä kirjaa on vielä puolet jäljellä. En viitsisi vaihtaa kirjaakaan. Tai en oikein tiedä. 

Maailma!...apua

Ei oikeesti miten käsittämättömän upeaa ja aivan liian siistiä tää elämä voi taas ollakaan. Mielialanvaihtelut johtuvat tyttöongelmista, mutta viime päivät ovat olleet lähes pelkkää euforiaa.

Temppeliaukion kirkon katon ja muurin välistä löysimme Sidun ja Akun kanssa paikan, jonne piiloutua kun on maailmanloppuolo. Sähköjohtoihin tosin oli kiinnitetty kyltti: jännitteinen!

Kirjatorilta löysin ystäväni sekä kirjan: "Miks mua pännii?"

Johdanto:

" VAROITUS: Ehkä sinun ei pitäisi lainkaan lukea tätä kirjaa, koska sen on koonnut yli nelikymmenvuotias konkari. Jos se ärsyttää sinua, lopeta kirjan lukeminen tähän. " 

Ilta Auralla tyttöjengillä uhkaa peläten ja maailmanloppua ihmetellen. Kuka kulkee kenenkin kuukautiskierron mukaan ja kulkevatko ihmisetkin ratoja kuten planeetat.

Nihkeä nuhjuinen ja likainenhammasaamu seurasi jossain huoneessa kuumaa, toisessa levotonta yötä, mutta olimme kuulemma siivonneet hyvin. 

Iltapäivä mielten ylimmissä sfääreissä. Reclaim The Streetsin organisoima kadunvaltaus autottoman Helsingin keskustan puolesta tanssitti, hymyilytti, hypitytti, hikoilutti ja ilahdutti niin paljon etten melkein kestä. Jalkapohjat olivat mustanaan mustasta ja tanssilihakset herätelty. 

Kaikki päättyi otollisemmalla hetkellä kuin olisi voitu kuvitellakaan. "Olis sairaan siistii jos nyt yhtäkkiä alkais ukkostaa ihan sikana!!" Ja mitä käykään. Mieletön kaatosade. Ihmiset vieri vieressä puiden ja katosten alla. Pelkäsin kamerani puolesta ja lähetin sen ja pitkähihaiseni arabiaan.

Pyörämatka kaatosateessa pukeutuneena toppiin ja kangashousuihin oli mielenkiintoinen ja ihana. Join janooni sadevettä ja lauloin Emma Salokoski Ensembleä. 

Ah, 

ehkä näitä hetkiä ajattelen ensi talvena kun maailma tuntuu loppuvan.

Mikä kesä?

Näin eilen kun mies hiihti Piritorilla. Suksilla.
Keskiviikkona oli n. 5° lämmintä ja tänäänkin satoi kylmästi. En kaivannut tällaista sadetta vaikka sadetta Espanjassa kaipasinkin.

Toivon todella todella koko sydämestäni, että tämä on vain väliaikaista ja että kesä kuoriutuu uudelleen samanlaisena kuin viime viikonloppu. Sormet jäätyy sisälläkin.

P.S. Tänään Riksu Underground - Olet @ 22.07 Kino Sampo

Sommertider!

I-h-a-n-a päivä. Jos kaupunkia voisi halata, tekisin sen heti. Miljoonien iloisten halausten, yllättyneiden katseiden ja "oot niin ruskee"-kommentien saattelemana en voi lakata ajattelemasta kuinka täydellisessä lukiossa opiskelen. 

Opettajien aamunavaus oli äärimmäisen hauska (minulle se lähinnä tuotti kyyneleet silmiin, koska liikutuin niin tunnelmasta) ja yllätys made by. ehkä maailman paras opk-hallitus oli mitä mahtavin: hattaraa ja pomppulinna - vain Kallion lukiolaisille.

Sääkin oli yllätystuloni puolella ja hetkittäin pelkäsin jopa palavani istuskellessani koulun edustalla olevalla kentällä. Ajantappo puistossa tuntui jo todelliselta helsinkikesältä kitaroineen kaikkineen. Tätä lisää kiitos.