nyt ollaan sit tultu aika pitkälle


Vesisade saa mut tunteikkaaksi, mutta mieliala-ailahteluihin on nykyään muitakin syitä. Synteettisiä sellaisia.
Mukava pimeystunti eilen, sopivasti kevyesti hyppiviä ihmisiä, ei liikaa roskaa ja hyvät eväät. Salaatti varsinkin oli vaivan arvoinen.


Ajan suhteellisuus ja asioiden merkityksellisyys on outoa. Ylihuomista on odotettu niin hirmuisesti, että tämänhetkinen olotila on odotuksen määrään verrattuna todella omituinen. Mulla on sellanen fiilis että 30.3. olis korkeintaan joku suomenruotsalaisuuden päivä tai muuta vastaavaa. 


Koeviikosta tulee mahtava, paljon loikoilua. Toivottavasti selviydyn filosofia2-kokeesta kunnialla tosin. Villiä. Huhhuh. Hm. 


"no kumpi sä oot?"
"no jos pitää noin mustavalkosesti ajatella 
niin sitte perse koska se on niin kätevä. 
tai sitä on kätevämpi tsekkailla"
. . .
"mä tykkään kaikist eniten selistä"

oravia ei lasketa

omituinen viikonloppu.

epätavallisia juhlia, miehenhajuisia miehiä, päättäväisyyttä, 

hyvää siideriä, öistä ruokaa, esityksiä, päiväistä ruokaa, 

runsaasti tupakkaa, turhia juomia, kovaäänisyyttä, kysymyksiä, kotimatkoja, 

kihelmää, toiveita, ohjeita, odottamista, sekopäisyyttä, riihimäkeä, 

matkakeskusta, asioita, epärohkeutta, ihanjeessiä, ruotsin huomiotta jättämistä.

oravat on liian urbaaneja