see me taking all that vitamin

Mitä. Linnut laulaa ja aurinko paistaa. Hyvä mieli, tasapaino löytynyt? Olin tänään hyvällä tuulella ja Punaisen Ristin suloinen feissari sai mut lahjottajaksi ja istui ruokailuseurana. Juteltiin siitä, miten ihmiset täällä kehittelee niin paljon omia ongelmia ja sitten masentuu niistä. Se on totta. Mullakin on ollut tässä paljon ongelmia, jotka olen itse kehittänyt, vaikka eihän tässä nyt mitään ongelmaa herranjumala oikeesti edes ole ollut.
(olen myös tajunnut mitä tarkoittaa sydämen särkyminen, sekin on meidän itse kehittelemä ongelmamme ja sellaisestakin kliseestä kuten mistä tahansa muustakin voi selviytyä)

Keho stressaa, mieli ei. Naama kuivuu, rauhaset turpoo, suupielet halkeilee. Ei haittaa. Kuulemani mukaan asiat ovat merkityksellisiä jos niitä jännittää. Siispä Eskolla on merkitystä, enkun kuuntelulla ei. Kuulostaa järkevältä.
(tänään klo 19 kino sampo)

Mulla on nyt sellainen terve säpinäkaipuu, ei sellanen epätoivoinen. Olis kiva tavata joku ihminen jossain normaalissa tilanteessa ja ihastua. Ehkä kaikki lopulta johtuu vain auringonvalon määrästä.
(sillä suloisella feissarilla on mun puhelinnumero hih)

Tämä on sen sortin solidaarisuutta, jonka kanssa jaksaa

Se olis sitten eloisa kuu. Huh huh. 

Mulla on tainnut olla jonkinlainen tanssin yliannostus. Mutta huomenna naamat, toivon että se parantaa tanssijalkani.

Muhun on iskenyt syksykouluvähänkaikkisellanen-innostus. Helsinki. Jotenkin en tiedä. Tää on ollut niin mukava kesä. Joten on mukavaa jatkaa mukavaan syksyyn.

P.S. Palasin käyttämään kalenteria jo nyt.

O ou

Bongasin tänään meidän talosta (okei siitä viereisestä, mutta meillä on yhteinen sisäpiha ja pyöräparkki) kuuman pyöräilijäpojan, joka avasi mulle ja pyörälleni ovia, hymyili ja tervehti!! ! 

Hymyilytti

hymy

Katukaivojen lorisevaa vettä ei näe

Tää kaupunki pursuaa rakkautta aina kun aurinko paistaa. Sinänsä ihanaa, mutta huoh. 

Maria Gasolinan keikka Mbarin terassilla kuitenkin pelasti angstikävelyretkeni. Suloinen polkupyörämies paransi oloani entisestään. Hymyilin lähes koko matkan kotiin. Huom. kävelin sen.

Olet oli hieno. Itkin kahdesti, kuten ennakoin jo aulassa lukiessani Häkkilinnustoa.  Tekisi mieleni katsoa se vielä toistamiseen ja mieluiten yksin, mutta en jaksa matkustaa kalliilla Riihimäkeen vasta takaisin tultuani.

"

Tule ulos

On liian valoisaa mennä nukkumaan

On liian pimeää olla yksin

Tule ulos

" 

J. K. Ihalainen

Sommertider!

I-h-a-n-a päivä. Jos kaupunkia voisi halata, tekisin sen heti. Miljoonien iloisten halausten, yllättyneiden katseiden ja "oot niin ruskee"-kommentien saattelemana en voi lakata ajattelemasta kuinka täydellisessä lukiossa opiskelen. 

Opettajien aamunavaus oli äärimmäisen hauska (minulle se lähinnä tuotti kyyneleet silmiin, koska liikutuin niin tunnelmasta) ja yllätys made by. ehkä maailman paras opk-hallitus oli mitä mahtavin: hattaraa ja pomppulinna - vain Kallion lukiolaisille.

Sääkin oli yllätystuloni puolella ja hetkittäin pelkäsin jopa palavani istuskellessani koulun edustalla olevalla kentällä. Ajantappo puistossa tuntui jo todelliselta helsinkikesältä kitaroineen kaikkineen. Tätä lisää kiitos.