sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Katukaivojen lorisevaa vettä ei näe

Tää kaupunki pursuaa rakkautta aina kun aurinko paistaa. Sinänsä ihanaa, mutta huoh. 
Maria Gasolinan keikka Mbarin terassilla kuitenkin pelasti angstikävelyretkeni. Suloinen polkupyörämies paransi oloani entisestään. Hymyilin lähes koko matkan kotiin. Huom. kävelin sen.

Olet oli hieno. Itkin kahdesti, kuten ennakoin jo aulassa lukiessani Häkkilinnustoa.  Tekisi mieleni katsoa se vielä toistamiseen ja mieluiten yksin, mutta en jaksa matkustaa kalliilla Riihimäkeen vasta takaisin tultuani.

"
Tule ulos
On liian valoisaa mennä nukkumaan
On liian pimeää olla yksin
Tule ulos
J. K. Ihalainen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti