kaikki riippuu sielusta,

kuvissa eteläamerikassa seikkailee veljeni

En ole pysynyt tahdissa, jossa opintosuunnitelma ehkä olettaisi minun kehittyneen, ja siitä syyttää saa ainoastaan minua itseäni. Tässä jaksossa en ole opiskellut, olen tehnyt kaikkea mahdollista muuta. Mutta onneksi. Paljon hyviä asioita on tapahtunut, vakiintunut, kasvanut, herännyt, tullut lähelle ja tärkeäksi. Tänään ymmärsin että koko elämä on kiipeämistä, putoamista ja etsimistä. Ei ehkä löytymistä lainkaan. Ainakaan vähään aikaan.

"puuhun tulee nousta tyvestä,

 jos syöksyy suoraan latvaan, ei ole kuin suunta alas"

mikä päivä nyt edes on

En pidä siitä, että vieraat ihmiset vieraista numeroista soittelevat minulle pitkin päivää ilman, että ehdin vastata. Olen lakannut sanomasta ei, lakannut sanomasta kyllä. Nyt en enää vastaa viesteihin, joissa toiset pyytävät apua. Tammikuussa ruokatunnit, hyppytunnit, junamatkat ja arkiaamut ilman ennaltasovittua tehtävää ovat olleet järjettömän harvinaisia. Haluaisin vaan istua silmät kiinni lattialla kokonaisen vuorokauden.

"on tosi rankkaa keskittyä niin moneen asiaan yhtäaikaa niin huolella ku täällä meiltä vaaditaan"

Mutta teatterioppidemon ohjaaminen alkaa sujua. Ihanat ja rohkeat näyttelijättäreni ovat mahtavia ja ohjaajan rooliin totuttelu on ollut hullua ja aika hauskaa.

Tervetuloa Nuorten Filosofiatapahtumaan viikonloppuna, siellä on tosi hyvät puhujat ja haastajat ja yksi stressaantunut Alli.

elämän pitää olla muutakin kuin tahmainen ihmissuhdetarina

haluanko hihhuloida elääkseni?

epävarmasti,

taidan haluta.

ammattihaastattelun tekeminen herätti unelmia. 
tosi harvoin todella uskallan unelmoida mistään, 
mutta tänään tuli sellainen olo, että kaikki on mahdollista.
jos on sinnikäs, osaa kommunikoida ja sietää epävarmuutta ja kovaa painetta.
vaikka ei mikään silti helppoa ole.


joskus yllätän itseni sisäänrakennetulla kunnianhimollani.
miksi en haaveile tulevaisuudesta hammaslääkärinä tai kenkäkauppiaana.


ps. yleiskihelmä on ollut, mikä on tosi jees. 
whii, hassua. erihassua.