hienompi tukkakin ku mulla

ffffound.com

1. Olen tehnyt kauheita listoja enkä enää kaipaa mitään (ketään) tiettyä vaan kaikkea yleisesti.

:olen rauhoittunut ja huomannut ettei elämässäni ole yhtään kuulumisistani kiinnostunutta mieshenkilöä isäni lisäksi

2. Tyttöproggiksessa mulla on liikaa tarpeistoa, joka saa mut hermoromahduksen partaalle.

:ensi-iltaan on alle viikko ja lava kimmeltää ja ällöän pinkkiä yhä kuten yläasteella ja yritän kaikkeni

"camilla, älä syö lääkkeitä jos ei oo ihan pakko! mun äiti sano..."

3. Huomenna palautan tärkeitä papereita Oikokatu 3:een ja toivon parasta.

:vuoden päästä olen siis toivon mukaan jossain aika kaukana ja huomenna otan ensiaskeleeni kohti sitä

4. Osaan ulkoa useita tv-mainoksia

:tällaista tilannetta ei ole ollut sitten seiskaluokan. itken rory gilmoren kanssa, oikeasti nauran miehenpuolikkaille ja tiedän jo aika paljon koiran kouluttamisesta

5. Joululomaa odotellessa

:pimeys ja sade ja tuuli ja tämä koti huutavat mulle, että nyt helvettiin täältä, mutta vielä puolisentoista kuukautta saan odottaa pientä breikkiä ja ihanaa petauspatjaa fugen huoneessani

Katsomatta siihen miltä sinusta tuntuu

Tuijotellessani mummoni tupakanhajuisessa vessassa ikivanhoja nestesaippuapulloja ja piipputupakkaa lavuaarin reunalla, tulin miettineeksi mitä tältä elämältä oikein haluan. En tullut mihinkään järkevään tulokseen, mutta sen päätin että haluan huolehtia itsestäni itse.

Oulun pyöräilijäpoikatilanne ei ollut läheskään niin toivoton kuin kuvittelin, muutamaan suloisuuteen jopa törmäsin vain parin tunnin oleskelullani siellä.

Söin ensimmäiset (ostetut, Katjan lahjoittamia ei lasketa) irtojäätelöt, näin Oulun rantaa sekä Scandinavian Music Groupin. Tosin itse sitä musiikkia ei ehditty jäädä kuuntelemaan. (Oulussa oli siis RotuaariPiknik)

Yöjunatunnelma sai minut haaveilemaan ja ajattelemaan henkilöitä. Henkilöitä joiden pitäisi jo olla unohtuneita ja henkilöitä joiden en soisi unohtuvan. Soitto Uudesta-Seelannista klo 5.36 osui siis aivan oivaan uneen.