Tuijotellessani mummoni tupakanhajuisessa vessassa ikivanhoja nestesaippuapulloja ja piipputupakkaa lavuaarin reunalla, tulin miettineeksi mitä tältä elämältä oikein haluan. En tullut mihinkään järkevään tulokseen, mutta sen päätin että haluan huolehtia itsestäni itse.
Oulun pyöräilijäpoikatilanne ei ollut läheskään niin toivoton kuin kuvittelin, muutamaan suloisuuteen jopa törmäsin vain parin tunnin oleskelullani siellä.
Söin ensimmäiset (ostetut, Katjan lahjoittamia ei lasketa) irtojäätelöt, näin Oulun rantaa sekä Scandinavian Music Groupin. Tosin itse sitä musiikkia ei ehditty jäädä kuuntelemaan. (Oulussa oli siis RotuaariPiknik)
Yöjunatunnelma sai minut haaveilemaan ja ajattelemaan henkilöitä. Henkilöitä joiden pitäisi jo olla unohtuneita ja henkilöitä joiden en soisi unohtuvan. Soitto Uudesta-Seelannista klo 5.36 osui siis aivan oivaan uneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti