eilen yöllä pyöriskelin huonolla patjalla saamatta unta,

lähetin suoria tekstiviestejä ja vastaanotin niitä, laskin viiteen ennen kuin luin ja hymyilin pää peiton alla

Emmi Häkän meidän tanssiproggikseen kirjottama teksti on just sitä, miltä musta nyt tuntuu

"hassua, miten sadantuhannen tai jopa miljoonan asukkaan kaupungissa voi olla yksin.
ja miten tuo yksinäisyys ei ole lainkaan surullista,
lamaannuttavaa tai syövyttävää laatua,
vain pieniä hyviä ikävän pistoksia.
se on hengittämistä. 
avaruuden ja selkeyden hengittämistä. ja tieto siitä, 
että joku tuntee pieniä hyviä ikävän pistoksia,
koska et ole hänen luonaan, pitää ovet ja ikkunat auki, 
niin ettet tukehdu omaan itsenäisyyteesi."

ja silti pelottaa kovasti ihastua enemmän

elämän pitää olla muutakin kuin tahmainen ihmissuhdetarina

haluanko hihhuloida elääkseni?

epävarmasti,

taidan haluta.

ammattihaastattelun tekeminen herätti unelmia. 
tosi harvoin todella uskallan unelmoida mistään, 
mutta tänään tuli sellainen olo, että kaikki on mahdollista.
jos on sinnikäs, osaa kommunikoida ja sietää epävarmuutta ja kovaa painetta.
vaikka ei mikään silti helppoa ole.


joskus yllätän itseni sisäänrakennetulla kunnianhimollani.
miksi en haaveile tulevaisuudesta hammaslääkärinä tai kenkäkauppiaana.


ps. yleiskihelmä on ollut, mikä on tosi jees. 
whii, hassua. erihassua.