perille löytävä on tämä tie

musta tuntuu, että vaikka monilla tuntuu menevän nyt heikosti, mä alan olla pysyvässä tasapainon tilassa

mm. yksi myyränaurava tekijä vaikuttaa tähän suuresti, mutta muutenkin

huvittaa ajatus perjantaista, minusta naamiaisasuisena kaunottarien keskellä, artusta miehenä vaatteitaan vaihtavien ystävättärieni ympäröimänä, kotimatkasta kävellen keskustasta meille ehkä huvittuneessa seurueessa, yöstä, aamusta

toivottavasti kaikki menee kivasti

mulla on ainakin kivat legginsit sit jatkoilla jos ei muuta

ps. ainiin. oli ensimmäinen ajotunti ja kävin ensi kertaa ryttylässä

eilen yöllä pyöriskelin huonolla patjalla saamatta unta,

lähetin suoria tekstiviestejä ja vastaanotin niitä, laskin viiteen ennen kuin luin ja hymyilin pää peiton alla

Emmi Häkän meidän tanssiproggikseen kirjottama teksti on just sitä, miltä musta nyt tuntuu

"hassua, miten sadantuhannen tai jopa miljoonan asukkaan kaupungissa voi olla yksin.
ja miten tuo yksinäisyys ei ole lainkaan surullista,
lamaannuttavaa tai syövyttävää laatua,
vain pieniä hyviä ikävän pistoksia.
se on hengittämistä. 
avaruuden ja selkeyden hengittämistä. ja tieto siitä, 
että joku tuntee pieniä hyviä ikävän pistoksia,
koska et ole hänen luonaan, pitää ovet ja ikkunat auki, 
niin ettet tukehdu omaan itsenäisyyteesi."

ja silti pelottaa kovasti ihastua enemmän

Sellainen olo, ettei mulla ole mitään tunteita. 
Hirveästi kaipaan kuvioita, kaipaan kelata jotain, että joku kelaisi mut. 
Kun ei ole mitä kelata, olo on jotenkin koliseva ja metallinen.

Oon tuntenut itseni tajuttoman raskaaksi lähiaikoina. 
Raskaaksi, neljäsluokkalaisen näköiseksi ja ylimieliseksi.
Ällöttää itse ja sekin on ällöttävää.









Jotenkin ne kaikki vaikuttaa niin onnellisilta ja terveiltä.  Ja   r a k a s t u n e i l t a. 
 Nyt on se Pimeä Vuodenaika.

Toiset saa toisensa

Taas liikaa tunteita sulateltaviksi yhden ihmisen ruumiiseen lähiaikoina.

Mieliala on vaihdellut väsyneestäepäsosiaalisuudesta hysteeriseen vesipiippuilijasekopäähän siitä Ruisrockin huonoista järjestelyistä raivostuneeseen angstiorganisaattoriin ja hyvän karman kompensoijaan sitten totaaliseen känniääliöyteen, minkä jälkeen "ei helvetti oon idiootti idiootein idiootti"-tunteisiin, Scandinavian Music Group -fiilistelyyn, Tehosekotin-fanitukseen ja mahtavaakin mahtavampiin mahtavuustunteisiin The Soundsin keikalla. Turusta rantauduttuani olen jo onnistunut olemaan mallikas lounastaja isän kanssa, menemään nukkumaan suht ajoissa ja heittelmään rintaliivejäni ympäri huushollia, heräämään ajoissa töihin, rakastamaan työpaikkaani ja hysterisoitumaan rentoilijarentousystävien kanssa, sotkemaan asuntoa yhä pahempaan kuosiin heidän kanssaan sekä haikailemaan. 

Unohtamatta tietenkään kohtaamista jossain kadulla siellä kaupungissa sellasen ihmeellisen ihmisen kanssa, jossa jokin saa mut 

aina täysin sekaisin.

isäni: "No, oliks sulla mitään festariromanssia siellä...?"

minä: "Eei..."

isäni: "Miksei?? Ootsä jotenki passiivinen?? Sun pitäis olla aktiivisempi, pojat on niin saamattomia......"

minä: . . .

kuvia ruissista kunhan saan ostettua muistikortinlukijan, johto fugessa

Pikakomentoja

Ihmeellinen olotila. Turhauttaa, ärsyttää, sattuu ja raivostuttaa, mutta silti päällisin puolin ihan hyvä fiilis. Ja nyt ei edes ole menkat.

En oikein tiedä mitä mun päässäni tai elämässäni tapahtuu. Vai tapahtuuko edes mitään. Monia asioita pitäisi tapahtua, mutta en muista mitä. Enkä osaa pitää mitään käsissäni. Kohta on heinäkuu. Tuntuu siltä, että moni asia ja ihminen jää tänä kesänä näkemättä. Hömmäilen ympäriinsä paljon. Kaikki on hauskaa

mutta turhaa jotenkin tai en tiedä ei tietenkään turhaa. Turhauttaa. 

Olo on kuin ruisvelli, jonka pitäisi olla pullataikina. En osaa leipoa. (en kertonut mitään juhannuksesta, enkö? juhannuskakku oli melkein eli lähes fiasko)

Mitä tahdon/pitää tehdä vielä tänä kesänä:

mennä mökille (mummon ja Rikun)

hengata Riksussa

hengata Petran kanssa

käydä Savonlinnassa

käydä Valtterissa

käydä uimassa

syödä mansikoita (en oo syönyt vielä yksiäkään tuoreita Suomessa)

nähdä Jonnen

tavata viime kesän protuja

iloita Ilossa

pitää hauskaa Ruississa

päätyä Facekseen

pitää Pekka-session ja tehdä biisejä

löytää lomasäpinän tai muuta

huoltaa pyörääni

maalata seiniä

ostaa 111 kitaralaulua -kirjan ja opetella ne

pestä ikkunat

käydä teatterissa

opiskella espanjaa(huoh...)

kirjoittaa kil2 rästirunoja

pitää sommaren är kort-bileet loman viimeisenä viikonloppuna