jos joskus liikaa muistankin (juon vielä yhden niin muistan taas paljon huonommin)


Pikku Kukka – Voimalaulu


Maria Gasolina – Voi että


Jos suunnitelmat käyvät toteen, olen vuoden päästä jossain uusissa seikkailuissa.  Jos suunnitelmat eivät käy toteen, ärsyttää koska jymähdän tässä ja nyt. Olisi ihanaa ajatella mitä haluaa ja haluta mitä haluaisi haluta ja jättää huomiotta asiat, jotka kummittelee esim. peitossa, paidassa, patjassa, telkkarissa, sohvassa, polkupyörässä, junassa, hiuksissa, avaimissa, keittiön pöydässä, hammasharjoissa, käsivarsissa, jääkaapissa, smc-hoodratsissä, kylmissä käsissä ja nenässä, saunassa, kroisanteissa, tyynyliinassa joka helvetin asiassa. Miten tällaisista asioista selviää kunnialla, voisiko joku kertoa. Tuntuu nimittäin, että itse olen ihan harvinaisen paska eroaja.

en ole enää intiaanipojan 
se.




helvetisti itkettää, 
mut tiedän et tää oli 
hyvä päätös meille molemmille.

tää oli yhden fuengirolalaisen ysiluokkalaisen galleriapäiväkirjassa:

Living la vida loca

Eilen oli taas ihana päivä.oltiin 4 tuntii shoppailee,myöhästyttin bussista,jututettiin taxi kuskinkaa joka osottautu samaks tyypiks kuka oli vieny mut aikasemminki kotiin:)mentiin bussil keskustaan ja sit PARTY PARTY ! sisään heittäjiä riitti ois halunu meijät jokanen omaan baariinsa juomaan.meitsi moikkaili vanhoil tutuil,ja uusii tuttuiki tuli jonkuverran.5 ruotslaista räyhäs siin meijän ympäril.hengattiin rantahiekas,käytiin broadway baris keskustas.bongattiin jonki verran,syötiin jougurttijäätelöö mikä valus puoliks vaatteille.iskettiin silmämme varattuihin,käppäiltiin ranta bulevardilla,kuun loisteessa.rakastettiin espanjaa ja katottiin benalmadenan valoja.pompittiin kadulla ja laulettiin.ja mietittiin miks meil ei oo poikakavereita.

 tuli sellanen ihmeolo, olisin niin voinut ite kirjottaa ton saman tekstin kaks vuotta sitten syksyllä. miten innoissani olin kaikesta uudesta siellä, keskustasta ja bilettämisestä, rannasta, hiekasta, kaikesta. kaikki oli sillon jotenkin elämää suurempaa. nyt tuntuu että noi ysiluokkalaiset elää sitä samaa huoletonta elämää ja musta on tullut analyyttinen stressaaja kriittinen järjestäjä. mitään ei saa enää takaisin sellaisenaan, enkä toisaalta oikeasti haluaisi edes.

mutta tuli vaan sellanen ihmeolo, vähän taas kaipaan. 

ps. löysin äsken mun laukusta riksun telkkarin kaukosäätimen ja olen helsingissä.

pps. nyt on liikkeellä kaikki mun lempivärit enkä osaa laittaa niitä kuviin.

Oliko se tarjous

Eilisyö oli inhottavin aikoihin: pyöriskelin lakanoiden välissä varmaan monta tuntia, koska polttava selkä ja takareidet pistelivät eivätkä tuntuneet missään asennossa mukavilta. Inhoan palamista, onneksi sitä sattuu minulle vain melko harvoin. Lopulta nukahdin ja näin unta, jossa minulle oli tullut sikainfluenssa Malagasta ja olin surullinen, koska en olisi päässyt tekemään kokeita. Mitä tämä kertoo mun elämästäni.

Että koulu on kaikkein tärkeintä. !

No ei, näin myös unta missä joku tyttö ammuskeli kerrostalossa essopäissään. Olin todella myötätuntoinen häntä kohtaan ja ryntäsin syömään keittoa sinne taloon, ettei se kokisi oloaan hylätyksi.


Haluaisin ihan kauheasti järveen uimaan ja konttailemaan pehmeälle nurmikolle ja haistelemaan ruohonleikkurin tuoksua sateen jälkeen. Eli minulla on ikävä Suomeen. Johtuu ehkä tästä ikävästä palovammasta koko selän mitalta. Tai sitten siitä että mulla on vain ikävä.