Näytetään tekstit, joissa on tunniste huono. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste huono. Näytä kaikki tekstit

perjantai 16. huhtikuuta 2010

ja hovinarrit eugenius ja poppius antoivat minulle nämä pallot



Vuodenajan vaihtuminen on parasta ja tekee ainakin minut hulluksi. Nyt kadulla kulkevia ihmisiä taas näkee. Pyörän selässä kaupunki tuntuu olevan enemmän todellinen. Kaiken näkee. Ja aistii. Kevään tuoksut ja äänet, skeittilaudan kolahtelu ja ulkona metelöivä juhlijakansa, en kestä olla paikalla enkä ainakaan sisätiloissa. Ajotuntien ajaminen tässä säässä on yhtä tuskaa. Miksi haluaisin istua kuumassa nahkeassa autossa kun voisin pyöräillä. Sitä paitsi olen vielä käsittämättömän huono kuski. Auto vie minua enkä minä autoa. Toivottavasti asia vielä muuttuu ja osaan ajaa ennen kesää. Sulo on heräämässä talviuniltaan ja siitä tulee punainen. Toimiva. Kantokahvaa en osaa korjata mutta muun osaan. Jee kesä. Kevät ensin.


keskiviikko 4. marraskuuta 2009

voi hyvä ihme riitelen oman pääni sisällä


mulla on paha olla koska en keksi missä olen tarpeeksi hyvä


lol miksi muka haluat olla paras, kukaan ei ole ikinä paras, mikä edes on paras


mutta oma keskinkertaisuus on syövyttävää


keskinkertaisuushan on tarpeeksi hyvä


ei ole, olen aina ennen ollut jyvä


akanat ovat yhtä arvokkaita


no ei toi nyt mitään auta,

perjantai 4. syyskuuta 2009

Taas keikun portailla, eikö tämä askelma jo mennyt?

Be proud of who you are. 
Lukee teepussissa, jota juon nyt. Olen niin väsynyt, että tuokin itkettää. 


Tänään olen tuntenut itseni maailman huonoimmaksi ja ollut maailman huonoin, vihannut ääntäni, itkenyt sitä etten voi tehdä sille mitään ja purrut huulta että pystyisin muodostamaan sanoja ilman hullua romahtamista.


En suosittele neljän tunnin yöunia keskellä viikkoa kellekään. Mulle siitä ja väsyneestä musiikin tunnista seurasi tunne, etten ole tarpeeksi, että kaikki pienimmätkin vastoinkäymiset romuttavat koko maailmani ja että elän totena sitä painajaista, josta torstaiaamuyönä heräsin omaan itkuuni. 


Aiheutan tällaisen olon itselleni täysin itse. Kaikki ympärilläni olevat ihmiset ovat hirveän ihania ja suloisia eikä kukaan ole sanonut minulle pahasti niin pitkään aikaan, etten edes muista milloin viimeksi. Väsymysitkuhysteria vain on kierre, josta on kovin vaikeaa päästä ulos. Oman haurautensa huomaaminen on niin paljon pahempaa kuin asia, jonka takia ylipäätään haurastuu.


mutta muistakaa että normaalisti pidän itsestäni tosi paljon