oh mikä rakkauskoeviikko siis rakkautta koeviikkoa kohtaan

salaisuusmatematiikka oli yksi suurensuuri ahdistusarvoitus, mutta toivokaamme läpipääsyä pitkään nukkuminen viikolla on mahtavaa autokouluun nukahtelu mielenkiintoista pohdinta iltaisin tietokoneet epäterveellistä 500 days of summer sai ajattelemaan rakastuneita  tai muuten-sekaisin-olevia miehiä niiden (todellista) olemassaoloa  ja sitä olenko väärillä vesillä vai jo tukehtunut itsenäisyyteeni ainakin tosi hukassa ajatusteni lankakerien mappien seassa

Kysy mistä ne ovat lähtöisin

Asun Sörnäisissä. Asunko yksin. En oikein tiedä. Tänä kesänä on tuntunut siltä. Ootko syönyt-puhelut ovat kummasti harventuneet ja maustekaappi alkanut täyttyä mitä ihmeellisimmillä mausteilla, joita omituisissa kokkailuissani on kaivattu (mm. ruohittu katajanmarja). 

En vieläkään ole kertaakaan käynyt meidän talon pyykkituvassa enkä ostanut itse yhtäkään paketillista konetiskijauhetta. Silti olen oppinut nukkumaan yksin, heräämään yksin, kokkaamaan vain itselleni, nauttimaan siitä ja siitä että täällä saa olla sotkuista. Ainakin siihen saakka kunnes Lissu tulee käymään. En aina muista milloin se on tulossa.

Tahtoisin opiskelemaan Tampereelle lukion jälkeen. Tavallaan yksin asuminen on mukavaa, mutta ei loputtomiin. Olisi kivaa voida tehdä kodistaan alusta alkaen omannäköisensä. Tavallaan omannäköinen riittää nyt, mutta ei ikuisesti. 

Syön kuullema karkkeja epäammattimaisesti. Niitä on vieläkin jäljellä vaikka ostin ne perjantaina.

Yhden miehen protuilta

Tekstiviesti jossa ystäväni ilmoitti uskovansa taas Jumalaan, lyhyt keskustelu periaatteista ja niiden puutteista hiprakkaisten ystävieni kanssa matkalla bussipysäkille, erään maailmanmatkaajaystäväni paluu vuoden poissaolon jälkeen rakastuneena sekä automatka Riihimäelle saivat mut identiteettikriisiin. Mikä mä olen olevinani ja miksi mä ajattelen mitä ajattelen ja mitä edes ajattelen koska en ainakaan toimi kuten ehkä ajattelisin, mistä nämä ajatukset on mun päähäni tulleet koska suurin osa niistä on ollut siellä jo melko kauan ja ennen kaikkea kuka mä olen nyt ja kymmenen vuoden päästä.

Onneksi pääsin Riihimäelle potemaan tätä kriisiäni. Aloin maalaamaan. Piirtelin. Kavensin housuja. Kävin saunassa. Kirjoitin ylös arvoja, jotka on mulle tärkeitä. Mietin mihin uskon, mitä ajattelen rakkaudesta ja mitä ilman en osaisi elää elämääni. Rakkauden perään osasin kirjoittaa vain kysymysmerkin ja ei ainakaan ensisilmäyksellä, usko-kohtaan minä itse ja luonnonlait mutta toisaalta myös sen, etten kiellä yliluonnollisen olemassaoloa.

Yhdeksi tärkeimmäksi arvoksi rankkasin suvaitsevaisuuden, vaikka perään kirjoitin että vihaan sitä sanana. Kärkikymmenikköön nousivat myös itsenäisyys, vapaus sekä väkivallattomuus.

Illalla pohdiskelun päätteksi katsoin kahden viikon sisään jo toisen ruotsalaisen kasvutarinaelokuvan, jossa nuori nainen painiskeli itsensä ja elämän kanssa. Tästä, kuten monista muistakin kulttuurisista lähteistä sain päällimmäisenä vahvan fiiliksen älä vittu ala seurustelemaan idioottien kanssa vain seurustellaksesi äläkä ainakaan mene naimisiin tai hanki lapsia.

Niihin kuviin, niihin tunnelmiin nukahdin. Onnellisena, selvänä päästäni, itsenäisenä vapaana suvaitsevaisena saunanraikaana riihimäkeläis-helsinkiläisenä 17-vuotiaana Allina. Ja nukuin hyvin.

Eh, sitten näin unta jossa kaverini oli raskaana yhdelle idiootille, aikoi pitää lapsen ja olin järkyttynyt. Sitten menin opettamaan täydellistä halausta kurssille, jossa ahdistuin koska kaikki oppilaat olivat niin niin kauniita. Heräsin mielessäni täydellinen halaus, jota en tosin voinut kokeilla käytännössä, koska olin kotonani yksin.