Tekstiviesti jossa ystäväni ilmoitti uskovansa taas Jumalaan, lyhyt keskustelu periaatteista ja niiden puutteista hiprakkaisten ystävieni kanssa matkalla bussipysäkille, erään maailmanmatkaajaystäväni paluu vuoden poissaolon jälkeen rakastuneena sekä automatka Riihimäelle saivat mut identiteettikriisiin. Mikä mä olen olevinani ja miksi mä ajattelen mitä ajattelen ja mitä edes ajattelen koska en ainakaan toimi kuten ehkä ajattelisin, mistä nämä ajatukset on mun päähäni tulleet koska suurin osa niistä on ollut siellä jo melko kauan ja ennen kaikkea kuka mä olen nyt ja kymmenen vuoden päästä.
Onneksi pääsin Riihimäelle potemaan tätä kriisiäni. Aloin maalaamaan. Piirtelin. Kavensin housuja. Kävin saunassa. Kirjoitin ylös arvoja, jotka on mulle tärkeitä. Mietin mihin uskon, mitä ajattelen rakkaudesta ja mitä ilman en osaisi elää elämääni. Rakkauden perään osasin kirjoittaa vain kysymysmerkin ja ei ainakaan ensisilmäyksellä, usko-kohtaan minä itse ja luonnonlait mutta toisaalta myös sen, etten kiellä yliluonnollisen olemassaoloa.
Yhdeksi tärkeimmäksi arvoksi rankkasin suvaitsevaisuuden, vaikka perään kirjoitin että vihaan sitä sanana. Kärkikymmenikköön nousivat myös itsenäisyys, vapaus sekä väkivallattomuus.
Illalla pohdiskelun päätteksi katsoin kahden viikon sisään jo toisen ruotsalaisen kasvutarinaelokuvan, jossa nuori nainen painiskeli itsensä ja elämän kanssa. Tästä, kuten monista muistakin kulttuurisista lähteistä sain päällimmäisenä vahvan fiiliksen älä vittu ala seurustelemaan idioottien kanssa vain seurustellaksesi äläkä ainakaan mene naimisiin tai hanki lapsia.
Niihin kuviin, niihin tunnelmiin nukahdin. Onnellisena, selvänä päästäni, itsenäisenä vapaana suvaitsevaisena saunanraikaana riihimäkeläis-helsinkiläisenä 17-vuotiaana Allina. Ja nukuin hyvin.
Eh, sitten näin unta jossa kaverini oli raskaana yhdelle idiootille, aikoi pitää lapsen ja olin järkyttynyt. Sitten menin opettamaan täydellistä halausta kurssille, jossa ahdistuin koska kaikki oppilaat olivat niin niin kauniita. Heräsin mielessäni täydellinen halaus, jota en tosin voinut kokeilla käytännössä, koska olin kotonani yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti