jonkun täytyy tehdä aloite (!)
Mitä oon tehnyt Espanjassa kaksi viikkoa? En mitään.
En mitään paitsi irtisanoutunut töistä, nauttinut auringosta mutten liikaa, uinut vähän uima-altaissa ja loikoillut rannalla, kattonut tosi paljon L-Koodia, syönyt helvetisti kesäkurpitsaa, löytänyt uusia lihaksia, juonut paljon pieniä kaljoja ja pari kivaa drinkkiä (ja yhden hirveän: vodka+vesi for real, se ei tajunnut että halusin spritea), siivonnut omia ja muiden jälkiä, pessyt pyykkiä, vilkuillut pääsykoekirjaa, lähettänyt ennakkotehtäviä, juonut paljon vettä ja hikoillut vielä enemmän, käynyt suihkussa kahdesti päivässä, siristellyt silmiäni, kuunnellut ruotsin kuunneltuimpia kappaleita, palannut takakuukausien aatoksiin ja vittuuntunut, tehnyt tilastoa nöyryyttävistä hetkistä tänä vuonna, miettinyt miksi ja miksi ei ja mitä sitten, facebookannut, polttanut jalkapohjia hiekassa, haistellut aurinkorasvantuoksuista paitaa, ostanut ylppärimekon, ahdistunut raha-asioista, anonut avustusta, tutkinut munasolun luovutusprosessia ja rusketusprosessia ja pisamoitteni määrää, katsellut pääskyjä ja vilkkuvia tähtiä iltaisin, hoiperrellut ja selittänyt noloja, bongannut kuuman suomalaisen, ihastellut ruotsalaisia ja niitä kiinteitä vanhoja leidejä salilla, polttanut tupakkaa vähän liikaa ehkä ja väärää merkkiä, kastellut kukkia, päättänyt Nepali-asioita ja miettinyt ja jännittänyt, halunnut monia asioita ja saavuttamattomia, miettinyt vieläkin virheitä ja sitä satutanko ihmisiä ajattelemalla itseäni ja muita ihmisiä ja elänyt.
Facebookin pikaviestikeskusteluissa sitä on vaan vaikea laittaa sanoiksi ja helposti antaa vallan tunteelle, että enhän mä ole täällä mitään edes tehnyt haloo. En oikeestaan olekaan, en mitään sen kummempaa, mutta ei kai aina tarvitse.
