Näytetään tekstit, joissa on tunniste valvominen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste valvominen. Näytä kaikki tekstit

perjantai 4. syyskuuta 2009

Taas keikun portailla, eikö tämä askelma jo mennyt?

Be proud of who you are. 
Lukee teepussissa, jota juon nyt. Olen niin väsynyt, että tuokin itkettää. 


Tänään olen tuntenut itseni maailman huonoimmaksi ja ollut maailman huonoin, vihannut ääntäni, itkenyt sitä etten voi tehdä sille mitään ja purrut huulta että pystyisin muodostamaan sanoja ilman hullua romahtamista.


En suosittele neljän tunnin yöunia keskellä viikkoa kellekään. Mulle siitä ja väsyneestä musiikin tunnista seurasi tunne, etten ole tarpeeksi, että kaikki pienimmätkin vastoinkäymiset romuttavat koko maailmani ja että elän totena sitä painajaista, josta torstaiaamuyönä heräsin omaan itkuuni. 


Aiheutan tällaisen olon itselleni täysin itse. Kaikki ympärilläni olevat ihmiset ovat hirveän ihania ja suloisia eikä kukaan ole sanonut minulle pahasti niin pitkään aikaan, etten edes muista milloin viimeksi. Väsymysitkuhysteria vain on kierre, josta on kovin vaikeaa päästä ulos. Oman haurautensa huomaaminen on niin paljon pahempaa kuin asia, jonka takia ylipäätään haurastuu.


mutta muistakaa että normaalisti pidän itsestäni tosi paljon 

keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Määritän reaaliluvut

Sorsa lähtee nousuun vektorin -30i+10j+3k suuntaisesti vaakatasoa kuvaavan xy-tason pisteestä (150, 200). Rannassa kulkevalla tiellä on samassa koordinaatistossa yhtälö 2x+y-100=0. Millä korkeudella sorsa ylittää tien? Koordinaatiston pituusyksikkö on 1m.

Näin tänä aamuna unta kansallisromantiikasta. Ehkä huomenna vektorien pistetulosta. Onneksi täällä kokeet alkavat vasta neljältä iltapäivällä.



P.S. Tunnistin Sandro Botticellin Venuksen syntymän ja Pantheonin temppelin. Olin ylpeä, kiitos kuntosalihistoriakeskustelujen Johannan kanssa.

perjantai 15. toukokuuta 2009

Omenasilmä


KOLMAS KOTI
Jostain kumman syystä kuvittelin, että menen tänään kymmeneen ja missasin äikäntunnin. Vähän ärsytti viimeyön valvominen tilastoja etsiskellessä esitelmää varten, kun emme saaneet edes pitää sitä lopulta. Mutta Reino Nordin oli ehkä helpompaa katseltavaa siinä kuolemannälkäisessä tilassa, kuin mun ja Johannan PowerPoint-diat.


Kaipaan yksinoloa. Sitä kun voi soittaa mitä tahansa musiikkia kovalla ja pitää vessan ovea auki, että musiikin kuulee suihkuunkin ja jättää vaatteet vaikka keskelle olohuonetta vain vähäksi aikaa, jos siltä tuntuu. Nyt en voi mitään noista tehdä, koska mua vahtii täällä isotätini. Mukava täti, pieninä annoksina kerrallaan.

Koskakohan Calle Suecon lihava kissa saa pentuja. Se on jo aika suuri!