googletin vähän ruotsalaisia festareita ja tuli kesäolo!

Iltapäivät ikkunalaudoilla

En ymmärrä mistä oikein väsyn. Tai sitten nukkuminen vain on kivempaa iltapäivisin.

Tarkkailin tänään possujen päivää sateessa. Oli kivaa. 

"Possu juoksi toisen luo kun alkoi sataa vettä!

Ensin toinen possu kaivoi mutaa ja siten toinenkin!!!
Koira tuijotti possuja ihmeissään.
Possut tallustelivat märässä mudassa!!
Possut juoksivat koppiinsa kun alkoi sataa kaatamalla!
Possuilla oli kaksi mutalamikoa ulkona jossa ne
kylpivät. Possut ovat niin niin likaisia.
Jemina, 9 "

En mä pelkää mitään paitsi omaa päätäni

Järjetöntä että talviturkkini on karistettu vasta nyt.

Ruokarahat kuluvat vähän erilaisiin asioihin.

Levyihin pyörän satuloihin ruiseväisiin.

Huomenna Ouluun. Rankkaa. Sitten Turkuun. Rankempaa.

Sitten työt. Rankinta.

Pidän siitä mitä teen

Viimeisestä työpäivästäni Alepassa mieleeni toivottavasti pysyvästi jäi keskustelu työkaverin kanssa:

"Minkäs ikäsiä te tytöt siis ootte?"

"Mä oon 17 ja Anna menossa ysille."

"No, mikä susta tulee isona?"

"Ehhehh, en mä vielä tiedä."

"Niin. En mäkään tiedä. Tulin tänne miettimään 10 vuotta sitten."

(Lue rivien välistä: lähde täältä pian, äläkä enää ikinä palaa!!)

Lissu on Lontoossa ja tämä työtön lomailu saa mut käyttäytymään omituisesti. 

En syö, paitsi jäätelöä ja keksejä. 

En tahdo nukkua, enkä muutenkaan saa aikaiseksi mitään.

Riihimäellä onnistuin käymään. 

Suhteeni kotikaupunkiin on muuttunut. Siellä oli tyhjää. 

Omituista. Paljon ötököitä ja vihreyttä, vähän (jos lainkaan) pyöräilijäpoikia.

 

Ihanaa kuitenkin oli mm. katsoa kaksi hyvää elokuvaa ja lukea kirjaa kirjaston edustalla.

Elokuvan jälkeen illalla lähdin kävelylle. 

Kuinka tyhjää voikaan olla. 

Kiipesin Lasin koulun katolle lukemaan. 

Korkealla on kiva olla, katsella ja istua. Kukaan ei näe sinne missä istuin. 

Löysin kotimatkalla joutilaan liikennemerkin ja tutkailin saunavaunua, 

joka on ollut lähistöllämme jo pitkän ajan.

Fiksuna tyttönä jätin Sulon Makuuniin. 

Onneksi Emmi tunnisti sen ja toimitti ystävällisesti kassalle. 

Tänään kävin sen hakemassa ja kohtasin julmuuden: iPod oli viety. 

Mitäpä muutakaan voi odottaa kaupungilta, joka on vienyt minulta 

jo yhden rakkaan: joponi.

PS. Aion luopua kalenteristani tammikuuhun saakka. Saa nähdä kuinka käy.

Huokaus

Alepa ei ole

ihan niin kauheaa kuin kuvittelin. Aika kuluu mukavasti.

Perfektionismini pääsee kukoistamaan kun saan järjestellä hyllyjä. Käännellä tonnikalapurkkeja. Ojennella nuudeleita ja sukkahousuja. 

Kädet kärsivät, kuivuvat ja ovat likaiset. Naarmuja joka kolkassa. Selkää särkee(selkähieronta olisi poikaa) ja polvet kuluvat. Takana kaksi päivää. Mutta olen ahkera.

Työpäivän jälkeen mieli tekee heti nukkumaan, mutta taistelen.

"Eiks elämä ookin mieletöntä?"

...kysyi Paulin ystävä Päivi Koffissa lauantaina n. klo 23. Ja kyllä, kyllä tosiaankin on. Etenkin viime päivät mun elämässäni.

Reijon polttareissa lauleloa, tanssimista ja polkupyörällä paljain jaloin ajoa. Aurinko paahtoi kuumasti ja kävelimme Koffiin. 

Söin jonkun miehen perunakakkua jonka koostumus epäilyttävästi muistutti kakkaa. Oltiin söpöjä eikä sosialisoiduttu. Matka Hietsuun oli mukava ja kiertoteinen. Matkalla Pauliinan kanssa saimme jotain parempaa kuin serenadin serenadiylioppilailta. You girls are my wonderwall. 

Yhteislaulu Hietsussa keskellä peruskoulunsa päättävien typyköiden. Vedessä vaatteet päällä kahlaavat tytöt olivat ajattelemattomia.

Kuvani Helsingistä parani pyöräni selässä ja falafel oli korvaamaton. 

Jotain ikävääkin sattui: Sulo hajosi. Ei hätää, korjaan sen.

Krapulabrunssin jälkeen jumitusta kunnes lähdin polkemaan rantaa pitkin. En tiedä missä maantieteellisesti olin mutta paratiisilta se vaikutti. Maailman kaunein meri ja kauneimpia ihmisiä ja kauneinta musiikkia.

Työni on paras ja rennoin. Työkaverit ovat tuttuja ja mukavia. Työnkuva on hengailua ja fiilistelyä ja innostumista. Ruokatauko piknikmeiningein oli miellyttävä ja Ellan fallkulla crew GarageBandilla oli succé. No ei, suunniteltiin me myös aika ahkerasti.

Ainoa mikä tässä elämässä nyt kirpaisee on romanssittomuus. 

PS. Lähettäkää mulle tekstiviestejä ja soitelkaa koska mulla on maailman porvarillisin puhelin.