I

Matematiikkaperjantai osui juuri oikeaan saumaan ja saunominen pilates tyttöilta oli parhainta. 

Löysytin lokakuun kestävää herkkulakkoani siten, etten saa syödä herkkuja ollessani yksin 

mutta seurassa kaikki on sallittua. 

Ainon sänky oli ihana ja tunsin nukkuneeni vaikka näinkin painajaisunta dalmatialaisista ja tulipaloista.

II
Opastimme ulkopaikkakuntalaiset (Joensuu, Järvenpää?) Makuunin sijaan 
Kinolle ostamaan karkkia ja katsomaan Kissan kuolemaa.
Siinä oli paljon, mistä tykkäsin ja paljon mikä jäi mietityttämään. 
Mietityttämään jäi myös seinällä ollut ilmoitus siitä, että apuohjaajia kaivataan.
Haluanko.




III
Tanssiminen. Ah. 
Etenkin tanssilattian ollessa täynnä, musiikin ollessa jotain tämän kaltaista ja fiiliksen 
ollessa taivaiden yläpuolella.
Riihimäkibileet, jotka onnistuvat oikein ovat parhaita. 
Helsingissä ollaan usein niin sivistyneitä ja hillittyjä.
Lauantaina osallistuin tällaisiin onnistuneisiin riihimäkibileisiin, söin suklaakakkua, 
törmäilin vanhoihin mukaviin tuttuihin ja tutustuin uusiin hassuihin tyyppeihin. 
"Mikä on sun lempiosa sanomalehdestä?"




IV
Oma ihana kylmä sänky ja huone Riihimäellä oli erittäin hyvä päätös kolmelta aamuyöllä.
Kerrostalossa asuessani en olekaan muistanut miten ihanaa on sateenropina peltikatossa 
nukkumaanmennessään.
Näin unta, jossa opettelin pianonsoittoa Lauran kanssa opettajanani Timo Wright ja herätessäni olo oli 
kuuma ja krapulainen, vaikken juonut edes suuria määriä alkoholia.




V
Media 4 on hyvällä mallilla ja nyt sitä on ollut jotenkin älykiva tehdä.
Siitä tulee siis hyvä, creo yo.


VI
Sain tarkastusmaksun lauantaina, koska ostin lastenlipun bussissa. 
Tuli kallis 1e30snt. Sh it.

Kun yö pimeni ulkona, syttyi huoneessa lamppu

Tänään satoi syksyisästi. Olin jumittanut koko päivän, yrittänyt epätoivoisesti ommella(luovutin...), onnistunut paistamaan onnistuneen munakkaan ja kuuntelemaan Joni Mitchelliä suihkussa kun pakottava tarve sai mut lähtemään kumisaappaissa sateenvarjolla varustettuna vaeltelemaan kaduille. Oli syksyisää.

Oli syksyisää kunnes taivas oli pilvetön ja aurinko lämmitti niin etten kestänyt niissä saappaissani. Pakenin Kirjatorille ja ostin kaksi runokirjaa 5 e kappale. 

Hiippailin sitten syksyisissä ajatuksissani ympäriinsä, saappaat kädessä, kirjat kassissa ja törmäsin Elliin.

Ellistä jatkoin matkaani Anttilaan, josta ostin kuulokkeet. Alan jo varautua elämään ilman Suloa ja ulkoilmakonsertteja. Siis elämään, jossa musiikkia kuunnellaan yksin ratikan takapenkillä tai väkijoukossa tai puistonpenkeillä haaveillen.

Palasin kotiin, otin mukaani paljon rahaa ja painelin ruokakauppaan. Leikin vegaania. Tein namnamnam hyvää ruokaa (mikä tahansa olis maistunut hyvältä siinä nälässä, en nimittäin muistanut syödä kun oli niin syksyisää), kuuntelin M. Wardia kiitos Pauliinan joka varusti tietokoneeni sen kahdella levyllä ja lueskelin runoja. Syksyisää jos mikä, sanon minä.

Ja nyt on jo lähes pimeää, vaikka kello on vasta 11. Aika ihanaa ehkä. Ja ehdottoman syksyisää.

Yhden miehen protuilta

Tekstiviesti jossa ystäväni ilmoitti uskovansa taas Jumalaan, lyhyt keskustelu periaatteista ja niiden puutteista hiprakkaisten ystävieni kanssa matkalla bussipysäkille, erään maailmanmatkaajaystäväni paluu vuoden poissaolon jälkeen rakastuneena sekä automatka Riihimäelle saivat mut identiteettikriisiin. Mikä mä olen olevinani ja miksi mä ajattelen mitä ajattelen ja mitä edes ajattelen koska en ainakaan toimi kuten ehkä ajattelisin, mistä nämä ajatukset on mun päähäni tulleet koska suurin osa niistä on ollut siellä jo melko kauan ja ennen kaikkea kuka mä olen nyt ja kymmenen vuoden päästä.

Onneksi pääsin Riihimäelle potemaan tätä kriisiäni. Aloin maalaamaan. Piirtelin. Kavensin housuja. Kävin saunassa. Kirjoitin ylös arvoja, jotka on mulle tärkeitä. Mietin mihin uskon, mitä ajattelen rakkaudesta ja mitä ilman en osaisi elää elämääni. Rakkauden perään osasin kirjoittaa vain kysymysmerkin ja ei ainakaan ensisilmäyksellä, usko-kohtaan minä itse ja luonnonlait mutta toisaalta myös sen, etten kiellä yliluonnollisen olemassaoloa.

Yhdeksi tärkeimmäksi arvoksi rankkasin suvaitsevaisuuden, vaikka perään kirjoitin että vihaan sitä sanana. Kärkikymmenikköön nousivat myös itsenäisyys, vapaus sekä väkivallattomuus.

Illalla pohdiskelun päätteksi katsoin kahden viikon sisään jo toisen ruotsalaisen kasvutarinaelokuvan, jossa nuori nainen painiskeli itsensä ja elämän kanssa. Tästä, kuten monista muistakin kulttuurisista lähteistä sain päällimmäisenä vahvan fiiliksen älä vittu ala seurustelemaan idioottien kanssa vain seurustellaksesi äläkä ainakaan mene naimisiin tai hanki lapsia.

Niihin kuviin, niihin tunnelmiin nukahdin. Onnellisena, selvänä päästäni, itsenäisenä vapaana suvaitsevaisena saunanraikaana riihimäkeläis-helsinkiläisenä 17-vuotiaana Allina. Ja nukuin hyvin.

Eh, sitten näin unta jossa kaverini oli raskaana yhdelle idiootille, aikoi pitää lapsen ja olin järkyttynyt. Sitten menin opettamaan täydellistä halausta kurssille, jossa ahdistuin koska kaikki oppilaat olivat niin niin kauniita. Heräsin mielessäni täydellinen halaus, jota en tosin voinut kokeilla käytännössä, koska olin kotonani yksin.

Iltapäivät ikkunalaudoilla

En ymmärrä mistä oikein väsyn. Tai sitten nukkuminen vain on kivempaa iltapäivisin.

Tarkkailin tänään possujen päivää sateessa. Oli kivaa. 

"Possu juoksi toisen luo kun alkoi sataa vettä!

Ensin toinen possu kaivoi mutaa ja siten toinenkin!!!
Koira tuijotti possuja ihmeissään.
Possut tallustelivat märässä mudassa!!
Possut juoksivat koppiinsa kun alkoi sataa kaatamalla!
Possuilla oli kaksi mutalamikoa ulkona jossa ne
kylpivät. Possut ovat niin niin likaisia.
Jemina, 9 "

Tassuamme ja runoja ruusutarhassa

Mä en enää taida olla missään raiteilla tai kenenkään kierroissa. Vähiten omissani.

Maailma!...apua

Ei oikeesti miten käsittämättömän upeaa ja aivan liian siistiä tää elämä voi taas ollakaan. Mielialanvaihtelut johtuvat tyttöongelmista, mutta viime päivät ovat olleet lähes pelkkää euforiaa.

Temppeliaukion kirkon katon ja muurin välistä löysimme Sidun ja Akun kanssa paikan, jonne piiloutua kun on maailmanloppuolo. Sähköjohtoihin tosin oli kiinnitetty kyltti: jännitteinen!

Kirjatorilta löysin ystäväni sekä kirjan: "Miks mua pännii?"

Johdanto:

" VAROITUS: Ehkä sinun ei pitäisi lainkaan lukea tätä kirjaa, koska sen on koonnut yli nelikymmenvuotias konkari. Jos se ärsyttää sinua, lopeta kirjan lukeminen tähän. " 

Ilta Auralla tyttöjengillä uhkaa peläten ja maailmanloppua ihmetellen. Kuka kulkee kenenkin kuukautiskierron mukaan ja kulkevatko ihmisetkin ratoja kuten planeetat.

Nihkeä nuhjuinen ja likainenhammasaamu seurasi jossain huoneessa kuumaa, toisessa levotonta yötä, mutta olimme kuulemma siivonneet hyvin. 

Iltapäivä mielten ylimmissä sfääreissä. Reclaim The Streetsin organisoima kadunvaltaus autottoman Helsingin keskustan puolesta tanssitti, hymyilytti, hypitytti, hikoilutti ja ilahdutti niin paljon etten melkein kestä. Jalkapohjat olivat mustanaan mustasta ja tanssilihakset herätelty. 

Kaikki päättyi otollisemmalla hetkellä kuin olisi voitu kuvitellakaan. "Olis sairaan siistii jos nyt yhtäkkiä alkais ukkostaa ihan sikana!!" Ja mitä käykään. Mieletön kaatosade. Ihmiset vieri vieressä puiden ja katosten alla. Pelkäsin kamerani puolesta ja lähetin sen ja pitkähihaiseni arabiaan.

Pyörämatka kaatosateessa pukeutuneena toppiin ja kangashousuihin oli mielenkiintoinen ja ihana. Join janooni sadevettä ja lauloin Emma Salokoski Ensembleä. 

Ah, 

ehkä näitä hetkiä ajattelen ensi talvena kun maailma tuntuu loppuvan.