jos joskus liikaa muistankin (juon vielä yhden niin muistan taas paljon huonommin)


Pikku Kukka – Voimalaulu


Maria Gasolina – Voi että


Jos suunnitelmat käyvät toteen, olen vuoden päästä jossain uusissa seikkailuissa.  Jos suunnitelmat eivät käy toteen, ärsyttää koska jymähdän tässä ja nyt. Olisi ihanaa ajatella mitä haluaa ja haluta mitä haluaisi haluta ja jättää huomiotta asiat, jotka kummittelee esim. peitossa, paidassa, patjassa, telkkarissa, sohvassa, polkupyörässä, junassa, hiuksissa, avaimissa, keittiön pöydässä, hammasharjoissa, käsivarsissa, jääkaapissa, smc-hoodratsissä, kylmissä käsissä ja nenässä, saunassa, kroisanteissa, tyynyliinassa joka helvetin asiassa. Miten tällaisista asioista selviää kunnialla, voisiko joku kertoa. Tuntuu nimittäin, että itse olen ihan harvinaisen paska eroaja.

valvottuja öitä ja väsähtäneit jätkiä

ihmeellinen juhannusaika riihimäen metropolissa. 
tapasin monta uutta väsähtänyttä jätkää, kuulin samat jutut sataan kertaan, kastuin, tervasin keuhkoni todenteolla, vietin perheaikaa mutten omassa perheessäni, karkasin parisuhteen varjolla, söin monta uutta perunaa, join jussijuomat jo etukäteen (kuten moni muukin), näin uusia vieraita koteja ja tulin yllätetyksi (arttu ajo partansa pois nyyh). juhannukset on aina sekoilua ja aina sataa. mutta tältä juhannukselta en oikeastaan mitään odottanutkaan, joten en myöskään pettynyt. oikeastaan vietin monta aika ihmeellisen kiinnostavaa iltaa hyttysten ja tupakansavun seurassa.


riihimäki on kyllä kaikessa nihkeydessään aika viehättävä paikka. siellä todella huomaa miten "päivät luuppaa" (katsokaa linkki ja kuunnelkaa riihimäen metropoli ja lähiöräppiä), toistaa itseään. monien tapaamieni ihmisten elämässä se alkaa laajentua jopa vuosiin. 




kuunnelkaa ihmeessä myös Länkkärifilmi by Maria Gasolina. Ihanuus.

hän kysyi: miksi penkin alla ajelehtii peili?

Paljon teatteria, paljon ajatuksia, paljon rakkautta. 
Limtu oli kiva. Kolme sisarta oli hieno. Kirjastolla oli stressiä. Kesälomaan on vähän aikaa. Perjantaina on vappu. Ehkä sataa.

yritän sadetanssia

hups aika kivoja päiviä ollut ja mennyt

tarvitsen sinua ja sanatonta kieltä

1. Luhistuminen lomalta paluun jälkeen, enkun tunnin lintsaus jotta voi kerätä itsensä, väsymys mittaamaton, kuinka monta tuntia seuraavaan lomaan-tunteet, ahdistavuus mutta ihanin Milkan lukiodiplomipuffi.

2. Innostuminen, ykkösenergiaa teatterioppiohjausdemoon, ohjaajan tulee tietää mitä hän haluaa, mikä on villiä, minun tulee tietää mitä haluan, haluan luonnollisuutta ja oikeita ihmisiä.

3. Pimeässä asuva ystäväni ja hänen koiransa, Korkein Oikeus -fiilikset, toiset lähtee Intiaan pakoon pimeyttä toiset lahnautuu ja jäätyy Helsinginkadulla. Korvat jäätyy ellei ole pipoa.

4. Nolot käännytykset, ei kauaa odottelua ja ruisleipä on ihanaa, tupakka on mukavaa, kotini on parhaalla paikalla ikinä, Emma 18. Olispa kesä.

5. Viekas viini, juomapelit, taskukädet ja lämmittäjä, juoma-anteliaat ystävät, krokotiilijuoma katosi kovin äkkiä, sain aloittaa lähes kaikki vesiputoukset, meidän suhteessa on paljon hiuksia.

6. Humalassa juoksentelu, varmaan 30 asteen pakkasessa seikkailu, luistelu, pussailu, ihmettely ja englannin puhuminen, Lasin koulun katolle kiipeämisyritys, lumisiin autonpelteihin piirretyt sydämet, lumiset kengät ja jäätyneet varpaat, jalassa rakko ja hirmu onnellinen mieli.

7. Nukkumattomat yöt aiheuttavat hartiasärkyä, silmäpusseja, kuulusteluita, läksyjen feidailua, sunnuntaiahdistuksen kasvamista, lomaikävää ja pelkoa huomista koulupäivää kohtaan.

oletin muistavani kasvojen tienoon, vatsalla käden

(paratiisi on jo täällä)

palattuani

lauantai

"jotkut muistaa kädet, mä en" (kato niitä)

"ehkä mä nää muistan"

"olis äärimmäisen ilkeää herätä nyt"

"mä joskus mietin sitä, jos me puhutaan samanlaisesta heräämisestä, siis että kaikki katoais nyt, se olis kamalaa"
"mä kyl teen niin paljon kaikkea sit ku täytän 18"

"kunhan et katoo"

"en, en mä vois"

sunnuntai

"kilpikonnakeitto??!wtf?"

"mä haluisin pussailla kaikkien jännien kanssa, että tietäis minkälainen pussailutyyli kaikilla jännillä on"

"niinku kellä erityisesti?"

maanantai

"eihän meijän tarvii lähtee edes samaan aikaan ku noi"

"mä laitan tän viel seittemäkstoista minuutiks"

"jos laittaa silmät kii ni voi kuvitella että olis kesä, ne on noi varikset"

"äkkiää, leipä kylmyy, levite ja juustoot..."

"äkkiää, leipä kylmyy, tomaatiit..."

"ei sit oo enää kiire ku on saanu voin ja juustot"

"pauliina tää on oikee valotalo"

tiistai

"mä mietinki että tuttu ääni, ni sehän se oli"

"mä katoin että tuttu parta ja sehän se oli"

"et se kertoo etäisyyksistä, niinku ihmisten välillä, siitä miten ne kasvaa ja kutistuu..." (hengitys)

"ja yleensä ilman syytä"

"lähetääks parnellsiin?"

"okei"

"no lähetää sit"

"aika mieletöntä, sellasta universaalia, eiku, suunnatonta, sanoinkuvaamatonta, kato nyt tota taloa"

"joo aika järjetöntä, sillee hyvällä tavalla"

"ootsä varma ettet sä haluu sinne vessaan"

"oon...tai en...tai emmä tiedä"

"mä vaan yritän vaatia sulle oikeutta, tääl varmaan oikeesti on vessa"

"me ei kävellä seuraavalle"

"no eikai, me nautitaan taidetta ja kulttuuria, seuraavat pysäkit on junteille"

keskiviikko

"en mä nuku, mä oon vaan sillee lamautunu, siis et mul on hyvä olla"

"niin eli et sä oot unessa"

"kirjotin siihen että valitsemanamme, ihan vitun vaikee sana"

"ai valitsemamamme, valitsenananne, vittu"

"valitsemanamme"

"valitsenamanne"

"ei..."

"lähetääks puotilaan?"
"okei"

"no lähetään sit"

"tieks mitä"

"en"

joululoman saldo: olo kuin en olisi nukkunut vuoteen, jumiutunut selkä ja järjetön tunnemaailma, hyvällä tavalla

(kuvat satunnaiselta ihmeillalta @ harjutori)

I

Matematiikkaperjantai osui juuri oikeaan saumaan ja saunominen pilates tyttöilta oli parhainta. 

Löysytin lokakuun kestävää herkkulakkoani siten, etten saa syödä herkkuja ollessani yksin 

mutta seurassa kaikki on sallittua. 

Ainon sänky oli ihana ja tunsin nukkuneeni vaikka näinkin painajaisunta dalmatialaisista ja tulipaloista.

II
Opastimme ulkopaikkakuntalaiset (Joensuu, Järvenpää?) Makuunin sijaan 
Kinolle ostamaan karkkia ja katsomaan Kissan kuolemaa.
Siinä oli paljon, mistä tykkäsin ja paljon mikä jäi mietityttämään. 
Mietityttämään jäi myös seinällä ollut ilmoitus siitä, että apuohjaajia kaivataan.
Haluanko.




III
Tanssiminen. Ah. 
Etenkin tanssilattian ollessa täynnä, musiikin ollessa jotain tämän kaltaista ja fiiliksen 
ollessa taivaiden yläpuolella.
Riihimäkibileet, jotka onnistuvat oikein ovat parhaita. 
Helsingissä ollaan usein niin sivistyneitä ja hillittyjä.
Lauantaina osallistuin tällaisiin onnistuneisiin riihimäkibileisiin, söin suklaakakkua, 
törmäilin vanhoihin mukaviin tuttuihin ja tutustuin uusiin hassuihin tyyppeihin. 
"Mikä on sun lempiosa sanomalehdestä?"




IV
Oma ihana kylmä sänky ja huone Riihimäellä oli erittäin hyvä päätös kolmelta aamuyöllä.
Kerrostalossa asuessani en olekaan muistanut miten ihanaa on sateenropina peltikatossa 
nukkumaanmennessään.
Näin unta, jossa opettelin pianonsoittoa Lauran kanssa opettajanani Timo Wright ja herätessäni olo oli 
kuuma ja krapulainen, vaikken juonut edes suuria määriä alkoholia.




V
Media 4 on hyvällä mallilla ja nyt sitä on ollut jotenkin älykiva tehdä.
Siitä tulee siis hyvä, creo yo.


VI
Sain tarkastusmaksun lauantaina, koska ostin lastenlipun bussissa. 
Tuli kallis 1e30snt. Sh it.

Nödutgång 2

chapter 1: Luvallinen graffitiseinä Riihimäelle

Siisti Rixu 2009 tarjosi Riihimäen nuorisolle paitsi Raappanan, 

myös perjantaista alkaen laillisen graffitiluolan Monarin nurkalle. 

Hatunnosto.

chapter 2: Anteeksianto riihimäkeläisnuorille

Perjantaina hymisytti suuresti. Riksussa tapahtui.

Suuri osa ei uskaltautunut itse tapahtuma-alueelle(ulkolava yms.),

koska siellä oltaisiin saatettu puhalluttaa.

Tai tarkastaa laukut. Jotenkin tuli niin hassu olo,

oon niin onnekas saadessani viettää tätä aikaa elämästäni 

jossain muualla.

chapter 3: Kaulahuivin tarve

Oli niin kylmä. Istuin Petran kyydissä, Laura vieressä polkien

ja viima kävi kylmästi. Syksy tuntui vahvasti, olisin melkein

tarvinnut lapaset.

chapter 4: Ilmainen Entre Les Murs

Rakastan elokuvien katselua Kinolla niin paljon. Riihimäki-päivän

kunniaksi kaupunki tarjosi Luokan meille ilmaiseksi. Kukaan

ei pitänyt kiskaa, ja tuli vähän ikävä leffakiska-aikoja.

chapter 5: Asematapahtuma ja lisää riihimäkeläisiä

Lapsiperheet, vanhat opettajat, vanhat rehtorit ja niiden vaimot,

naapurit, teatteriohjaajat, ystävät ja niiden ystävät, niiden

vanhemmat, veljen tyttöystävän sisko ja muut sukulaiset.

Tämä on. Pieni kaupunki, etenkin jos jotain tapahtuu.

chapter 6: Maantien kirppari

Löysin oh so ihanan mekon, Petra oh so ihanat kengät. 

Harmi, että jalkani on niin suuri. Mutta Maantie on ihana ja myyjät

olivat söpöjä.

chapter 7: OLET again and so great

Näin jo toistamiseen Riksu Underground -esityksen ja jo

toistamiseen hehkutan sitä julkisesti. On ihanaa, että hyvää

taidehihhulointia löytyy myös tästä pienestä kaupungistamme

ja niinkin läheltä kuin omasta teatteristamme. 

Tule ulos.<3

chapter 8: Veli ja päiväkirjan päällystys

Olen iloinen kun veli on iloinen Orivedestä. Haluaisin voida jo

laulaa, mutta en voi. Soitin Nuoruustangoa ja kuuntelin paljon

saksofonin soittoa, sitä se harjoittelee. Päällystin päiväkirjan

toisen puolen, löysin jänniä kuvia äidistäni ja sain tehtyä runon omalla

arkipuhekielelläni. Vielä pari jäljellä ja O on hoidettu.

Pidinpä kesänpäätösbileet

En voi ymmärtää. Mikä saa ihmisen leipomaan toisiaan turpaan tai edes ajattelemaan sen tekemistä huvikseen? 

Mikä saa ihmisen tunkeutumaan toisen kotiin vaikka tietää ettei ole tervetullut? 

Mikä saa ihmisen varastamaan kanssabilettäjien puhelimia, jopa kanssabilettäjien nukkuessa? 

Tai mun uuden Nopsajalan Viissormee -levyn?  

Mikä saa ihmisen oksentamaan lavuaariin, kun vieressä on vessanpönttö? 

Mikä saa ihmisen hajottamaan toisen kotona kukkaruukkuja tauluja postilaatikon tablarummun ja muuta rakasta tahallaan? 

Mikä tekee ihmisestä moraalittoman idiootin?

Ihmettelen suuresti. Miten mulle ei ole ikinä minkään aineen vaikutuksen alaisena tullut mieleenikään tehdä mitään edellämainituista. 

Bileet ovat kivoja. Bileissä voi olla kivaa, superihanaa ja tosi upeaa. Bileissä voi olla boolia ja ruokaa, tanssia ja paljon kivoja tyyppejä. Voi myös käydä niin, että booliainekset pöllitään kirjoituskaapista, kivat tyypit joutuvat käyttämään energiansa idioottien ulosheittämiseen ja bileiden järjestäjä (tässä tapauksessa minä) päätyy sohvan nurkkaan itkemään kaiken kauheuden tapahtuessa ulkona, omalla kotipihalla.

Oli hetkiä jolloin mulla oli kivaa. Kun tanssilattia oli täynnä mukavia tyyppejä ja sain tanssia sydämeni kyllyydestä. Kun sain rauhassa itkeä jonkun ihanan hihaan samalla kun toiset ihanat siivosivat hirveää katastrofia muualla talossa. Kun ovet olivat lukossa, vesipiippu höyrysi eikä edes väsyttänyt. Kun ihmiset pitivät ruuasta ja olivat huomaavaisia. 

Virheistä oppii. En enää koskaan pidä bileitä Riihimäellä. En enää koskaan, koska ne eivät voi onnistua. Eivät edes Parhaana Aikana Vuodesta.

Olen sydemellisesti iloinen

Sunnuntai: (soitin sitä!)

Lauantai: (pohdiskelin...)

Perjantai: (yritin puhua ruotsia!)

Pidän siitä mitä teen

Viimeisestä työpäivästäni Alepassa mieleeni toivottavasti pysyvästi jäi keskustelu työkaverin kanssa:

"Minkäs ikäsiä te tytöt siis ootte?"

"Mä oon 17 ja Anna menossa ysille."

"No, mikä susta tulee isona?"

"Ehhehh, en mä vielä tiedä."

"Niin. En mäkään tiedä. Tulin tänne miettimään 10 vuotta sitten."

(Lue rivien välistä: lähde täältä pian, äläkä enää ikinä palaa!!)

Lissu on Lontoossa ja tämä työtön lomailu saa mut käyttäytymään omituisesti. 

En syö, paitsi jäätelöä ja keksejä. 

En tahdo nukkua, enkä muutenkaan saa aikaiseksi mitään.

Riihimäellä onnistuin käymään. 

Suhteeni kotikaupunkiin on muuttunut. Siellä oli tyhjää. 

Omituista. Paljon ötököitä ja vihreyttä, vähän (jos lainkaan) pyöräilijäpoikia.

 

Ihanaa kuitenkin oli mm. katsoa kaksi hyvää elokuvaa ja lukea kirjaa kirjaston edustalla.

Elokuvan jälkeen illalla lähdin kävelylle. 

Kuinka tyhjää voikaan olla. 

Kiipesin Lasin koulun katolle lukemaan. 

Korkealla on kiva olla, katsella ja istua. Kukaan ei näe sinne missä istuin. 

Löysin kotimatkalla joutilaan liikennemerkin ja tutkailin saunavaunua, 

joka on ollut lähistöllämme jo pitkän ajan.

Fiksuna tyttönä jätin Sulon Makuuniin. 

Onneksi Emmi tunnisti sen ja toimitti ystävällisesti kassalle. 

Tänään kävin sen hakemassa ja kohtasin julmuuden: iPod oli viety. 

Mitäpä muutakaan voi odottaa kaupungilta, joka on vienyt minulta 

jo yhden rakkaan: joponi.

PS. Aion luopua kalenteristani tammikuuhun saakka. Saa nähdä kuinka käy.