en jaksa tänne enää kirjoittaa kun tää on kytketty koulumeiliini, heihei nähdään täällä

elämä on juhla

Zeniläisittäin,
zeniläisittäin.

Vinkki ihmisille, jotka syystä tai toisesta joutuvat vastaanottamaan suuren määrän kortisonia suoneen: älkää googlettako tai pelätkö. Musta tuli vain hyperaktiivisen pirteä ja edellispäivänä hankitut lihaskivut jäykistyivät tosi jumeiksi. Mutta piikkipeloista, vainoharhoista, luottamisongelmista ja yleisesta negatiivisesta ja panikoivasta asenteesta kannattaa hankkiutua eroon jo hyvissä ajoin ennen hoitoa.

Jännittävä aika elämässä kaikin puolin. Itse kullakin.
Metropolia 1. vaihe koettu, huomenna saa tietää joudunko jo päätösten eteen.

Jee. Niin ja voin varmaan ajaa polkupyörää jo päättäreissä. Mutta kesäkuusta tulee mun osaltani tipaton, savuton ja hyvin säännöllinen. Kaikki menee hyvin kun oot nuori (kesä jatkuu jatkumistaan vaan).

"vittu mitä paskaa" / olen reipas / kilpirauhanen?? / niinkuin elävät voi / pidä huolta, itsestäs

En pidä tästä uudesta roolista jonka olen saanut.
Keväästä pidän ja Harjutorin hajusta auringossa.
Onneksi mulla on myös oikeita ystäviä, joita halata vessanpöntön lisäksi.
Ei koskaan pitäisi tuudittautua. Elämä on pelkkiä muutoksia.
Kuka se oli joka kehitti sen portaikon elämän prioriteeteista? Ykkösenä oli terveys. Vai oliko se turvallisuus. Ymmärrän häntä nyt.
Kesä edessä ja seikkailut. Ehkä erilaiset kuin suunnittelin. Mutta kaiken ei tarvitse mennä niin kuin oli etukäteen suunniteltu?

jonkun täytyy tehdä aloite (!)

Mitä oon tehnyt Espanjassa kaksi viikkoa? En mitään.

En mitään paitsi irtisanoutunut töistä, nauttinut auringosta mutten liikaa, uinut vähän uima-altaissa ja loikoillut rannalla, kattonut tosi paljon L-Koodia, syönyt helvetisti kesäkurpitsaa, löytänyt uusia lihaksia, juonut paljon pieniä kaljoja ja pari kivaa drinkkiä (ja yhden hirveän: vodka+vesi for real, se ei tajunnut että halusin spritea), siivonnut omia ja muiden jälkiä, pessyt pyykkiä, vilkuillut pääsykoekirjaa, lähettänyt ennakkotehtäviä, juonut paljon vettä ja hikoillut vielä enemmän, käynyt suihkussa kahdesti päivässä, siristellyt silmiäni, kuunnellut ruotsin kuunneltuimpia kappaleita, palannut takakuukausien aatoksiin ja vittuuntunut, tehnyt tilastoa nöyryyttävistä hetkistä tänä vuonna, miettinyt miksi ja miksi ei ja mitä sitten, facebookannut, polttanut jalkapohjia hiekassa, haistellut aurinkorasvantuoksuista paitaa, ostanut ylppärimekon, ahdistunut raha-asioista, anonut avustusta, tutkinut munasolun luovutusprosessia ja rusketusprosessia ja pisamoitteni määrää, katsellut pääskyjä ja vilkkuvia tähtiä iltaisin, hoiperrellut ja selittänyt noloja, bongannut kuuman suomalaisen, ihastellut ruotsalaisia ja niitä kiinteitä vanhoja leidejä salilla, polttanut tupakkaa vähän liikaa ehkä ja väärää merkkiä, kastellut kukkia, päättänyt Nepali-asioita ja miettinyt ja jännittänyt, halunnut monia asioita ja saavuttamattomia, miettinyt vieläkin virheitä ja sitä satutanko ihmisiä ajattelemalla itseäni ja muita ihmisiä ja elänyt.

Facebookin pikaviestikeskusteluissa sitä on vaan vaikea laittaa sanoiksi ja helposti antaa vallan tunteelle, että enhän mä ole täällä mitään edes tehnyt haloo. En oikeestaan olekaan, en mitään sen kummempaa, mutta ei kai aina tarvitse.

can't get out of it

eriväriset katulamput
kaljalasiin muodostuvat vaahtorenkaat
vilkkuvat tähdet
varmaan viis senttiä korkea liekki auringon takia
kolikot
endorfiini urheilusta
sekavat jumittavat ajatukset joista luulin jo päässeeni eroon
rahanmeno
lagaus
valinnat
nöyryys
kuumuus
lepääminen

asioita jotka kasvattavat uskoani kaikkeen hyvään nyt
nuudelit
"must on siistii et sul on tollasii kavereita" -kaverit eli rakkaimmat
vapaus huomenna
kamera jonka saan korjattuna takaisin ensi viikolla
tanssileiri jonka riku lupasi maksaa
asfaltti
aurinko
kesäaika
fuengirolan 10 päivän sääennuste
riippumattomuus(si)
vienti
tuonti
kortti
avokadot
tunteminen
kaipaamattomuus

asioita jotka aiheuttavat hämmennystä ja heikotusta nyt

huominen

kosketukset

välinpitämättömyys

nikolex oy

kolme vuotta jotka ovat  ohi

naapurit

fyysinen rappeuma

preteriti

rahattomuus

ennakkotehtävät

hiljaiset, niin kuin sydämesi

Paljon paljon mielettömiä fiiliksiä. Fiiliksiä scandic hotel järvenpään katolta, kino sammon lavalta ja kulisseista, jostain riihimäen osista joissa en juuri liiku, pikkuhuoneen lattialta ja äsken kino palatsin pehmeistä penkeistä.

Kevät. Säpinät. Outoudet. Puhelinmyynti. Mitä?

En oikein tiedä mitä ajattelen saati miten toimia. Mut tiedän että tää on hyvä kevät. 

see me taking all that vitamin

Mitä. Linnut laulaa ja aurinko paistaa. Hyvä mieli, tasapaino löytynyt? Olin tänään hyvällä tuulella ja Punaisen Ristin suloinen feissari sai mut lahjottajaksi ja istui ruokailuseurana. Juteltiin siitä, miten ihmiset täällä kehittelee niin paljon omia ongelmia ja sitten masentuu niistä. Se on totta. Mullakin on ollut tässä paljon ongelmia, jotka olen itse kehittänyt, vaikka eihän tässä nyt mitään ongelmaa herranjumala oikeesti edes ole ollut.
(olen myös tajunnut mitä tarkoittaa sydämen särkyminen, sekin on meidän itse kehittelemä ongelmamme ja sellaisestakin kliseestä kuten mistä tahansa muustakin voi selviytyä)

Keho stressaa, mieli ei. Naama kuivuu, rauhaset turpoo, suupielet halkeilee. Ei haittaa. Kuulemani mukaan asiat ovat merkityksellisiä jos niitä jännittää. Siispä Eskolla on merkitystä, enkun kuuntelulla ei. Kuulostaa järkevältä.
(tänään klo 19 kino sampo)

Mulla on nyt sellainen terve säpinäkaipuu, ei sellanen epätoivoinen. Olis kiva tavata joku ihminen jossain normaalissa tilanteessa ja ihastua. Ehkä kaikki lopulta johtuu vain auringonvalon määrästä.
(sillä suloisella feissarilla on mun puhelinnumero hih)

Olen miettinyt tarjouksia ja niiden ostamisia, elämässä ja tekstitaidossa ja Eskossa. Sitten olen miettinyt asioita, jotka ovat rinnakkaisia kuten tupakka ja rakkaus, toisesta olen tainnut nyt oikeasti päästä eroon ja toisen kanssa saatan taistella vielä aika pitkäänkin, koska en oikeastaan edes halua siitä eroon. Kummasta? 

Olen miettinyt myös pelkotiloja, jotka kulminoituvat ensi elokuuhun ja sitä, ettei oikeasti saisi ajatella millimetriäkään pidemmälle, kuin mitä ajattelet nyt, koska muuten tekemisestä katoaa tarkkuus, uskottavuus, aksentit ja ajatukset. Sitten mä oon miettinyt elenoita ja sitä, millaisista pojista kasvaa timoja ja ismoja, ja sitä, etten oikeastaan tarvitse muuta kuin elenat (ja ehkä sitä tupakkaa). Kirjoituksia en ole miettinyt enkä enkun yo-vihkoja enkä subjunktiivia tai yleissivistystä.

mietin mitä tulen kaipaamaan: en keksinyt paljoakaan

täällä on tuttua ja lämmintä mutta hirmu märkää, sukat ja kengät lämmittelevät patterin edessä ja sulakkeet on palaneet liian monesti koska käytämme liikaa sähköä. kovasti tunnen itseni kauniiksi ja ymmärrän asioita, kasvan pituutta, ryhdistäydyn ja teen samoja asioita kuin suomessakin ja tavallaan se harmittaa mutta toisaalta leffat ja piparit on aina aika jees. ansaitsen paljon ja rakkautta, se on hyvä ihmisen tajuta. mutta kriteerit on koventuneet enkä tiedä missä ihmisiä tapaa. täällä salamoi.