elämän pitää olla muutakin kuin tahmainen ihmissuhdetarina

haluanko hihhuloida elääkseni?

epävarmasti,

taidan haluta.

ammattihaastattelun tekeminen herätti unelmia. 
tosi harvoin todella uskallan unelmoida mistään, 
mutta tänään tuli sellainen olo, että kaikki on mahdollista.
jos on sinnikäs, osaa kommunikoida ja sietää epävarmuutta ja kovaa painetta.
vaikka ei mikään silti helppoa ole.


joskus yllätän itseni sisäänrakennetulla kunnianhimollani.
miksi en haaveile tulevaisuudesta hammaslääkärinä tai kenkäkauppiaana.


ps. yleiskihelmä on ollut, mikä on tosi jees. 
whii, hassua. erihassua.

rohkaiseminen

pedagogiikka

kulttuuri

vaikuttaminen

metodit

oma tyyli

luovuus

ei paikallaan istuminen

vaikuttuminen

omistautuminen

estetiikka

kehittyminen

kokeileminen
kansainvälisyys

ei rutikuivuus

mahdollisuus

rohkaiseminen

Voiko joku kertoa, mikä ammatti on noiden summa? Minä en tiedä. Mutta tuossa on mitä tulevaisuudeltani haluan.

Lähetin äsken ohjaajahakemukseni Kinolle. Kokeileminen. Rohkaiseminen. Mä oon ollut jotenkin sekaisin päästäni enkä mistään syystä.

Ja nukuin pommiin. Niin ei käy koskaan.

Kysy mistä ne ovat lähtöisin

Asun Sörnäisissä. Asunko yksin. En oikein tiedä. Tänä kesänä on tuntunut siltä. Ootko syönyt-puhelut ovat kummasti harventuneet ja maustekaappi alkanut täyttyä mitä ihmeellisimmillä mausteilla, joita omituisissa kokkailuissani on kaivattu (mm. ruohittu katajanmarja). 

En vieläkään ole kertaakaan käynyt meidän talon pyykkituvassa enkä ostanut itse yhtäkään paketillista konetiskijauhetta. Silti olen oppinut nukkumaan yksin, heräämään yksin, kokkaamaan vain itselleni, nauttimaan siitä ja siitä että täällä saa olla sotkuista. Ainakin siihen saakka kunnes Lissu tulee käymään. En aina muista milloin se on tulossa.

Tahtoisin opiskelemaan Tampereelle lukion jälkeen. Tavallaan yksin asuminen on mukavaa, mutta ei loputtomiin. Olisi kivaa voida tehdä kodistaan alusta alkaen omannäköisensä. Tavallaan omannäköinen riittää nyt, mutta ei ikuisesti. 

Syön kuullema karkkeja epäammattimaisesti. Niitä on vieläkin jäljellä vaikka ostin ne perjantaina.

Älä ota musta mallia

EDIF. SALINAS 2
Joo. Piilotin edellisen blogini. Enkä tajua edes mistä tämä blogiraivostuminen johtuu. Kuvablogi poistui kokonaan ja tuon pitkäaikaisen laitoin näkyväksi vain itselleni. Ehkä vielä muutan mieltäni joskus ja palaan sinne, mutta nyt raivostutti niin suuresti katsella sitä, että tähän päädyin.

Koulun suhteen on voimaton olo. Sellainen, kuin olisi viime metrit 1500-metrin juoksusta jäljellä tai sellainen, kun ei jaksa kuunnella enää yhtään novelliesittelyä, vaikka niitä on jäljellä vielä ainakin kuusi. Tälläkin hetkellä pitäisi olla kirjoittamassa esitelmää Lumieren veljeksistä ja esseetä aiheesta My dream job. Huoh enkä jaksaisi istua koneella, mutta teen sitä silti.
Enää tämä viikko ja muutama päivä koeviikkoon.

En tajua kuinka nopeasti Espanja-aika taas vierähtikään. Enää kolme viikkoa jäljellä nimittäin. Toisaalta tuntuu, että olen jo ihan valmistautunut elämään kesä-Helsingissä. Puistot ja raitiovaunut ja ikkunalaudat ja harmaa asfaltti(ihan totta). Ikävöin niitä. Täällä asfaltti on keltaista. Tai edes ole, mutta sellainen olo tulee.

Valvoin eilisyönä myöhään. Lähiaikoina mulla on ollut paljon nukahtamisvaikeuksia. Eilisyön vietin selaillen korkeakouluoppaita. Niin paljon kiinnostavia aloja ja vain yksi elämä! Sääli. Muistan kun olin yläasteella ja kysyin, voiko käydä ensin yhden lukion ja sitten toisen. Koska oli liikaa hyviä vaihtoehtoja. Päädyin kyllä ehkä parhaaseen!

Ilosaarirock 2009 esiintyjät eivät voisi olla parempia. Monia, joita olen kuunnellut pitkään ja hartaasti, mutten ole koskaan nähnyt ja toisia, joita en ole koskaan kuunnellutkaan, mutta kuulostavat niin mielenkiintoiselta etten kestä! Lippu on onneksi jo hankittuna. Pelottaa vaan maanantaipäivä rokin jälkeen töissä. Pelottaa muutenkin se työ. Toivottavasti selviydyn.