perjantai 4. syyskuuta 2009

Taas keikun portailla, eikö tämä askelma jo mennyt?

Be proud of who you are. 
Lukee teepussissa, jota juon nyt. Olen niin väsynyt, että tuokin itkettää. 


Tänään olen tuntenut itseni maailman huonoimmaksi ja ollut maailman huonoin, vihannut ääntäni, itkenyt sitä etten voi tehdä sille mitään ja purrut huulta että pystyisin muodostamaan sanoja ilman hullua romahtamista.


En suosittele neljän tunnin yöunia keskellä viikkoa kellekään. Mulle siitä ja väsyneestä musiikin tunnista seurasi tunne, etten ole tarpeeksi, että kaikki pienimmätkin vastoinkäymiset romuttavat koko maailmani ja että elän totena sitä painajaista, josta torstaiaamuyönä heräsin omaan itkuuni. 


Aiheutan tällaisen olon itselleni täysin itse. Kaikki ympärilläni olevat ihmiset ovat hirveän ihania ja suloisia eikä kukaan ole sanonut minulle pahasti niin pitkään aikaan, etten edes muista milloin viimeksi. Väsymysitkuhysteria vain on kierre, josta on kovin vaikeaa päästä ulos. Oman haurautensa huomaaminen on niin paljon pahempaa kuin asia, jonka takia ylipäätään haurastuu.


mutta muistakaa että normaalisti pidän itsestäni tosi paljon 

3 kommenttia:

  1. oon viime aikoina huomannut että blogisi mukaan mulla ja sulla on aina yhtä aikaa paha mieli. meil on joku henkinen yhteys vau. tsemppauksia !!

    VastaaPoista
  2. samuli putro ja tommonen fiilis on niin yhtä. tai niin ainaki oon huomannu itselläni. vaikka joskus on pakko kuunnella putroa ihan muuten vaan. :>
    toivon todellaki et toi olo menee nopeesti ohi!

    VastaaPoista
  3. eiköhän se! ja putro liittyy tähän vielä konkreettisemminkin, koska kaikki lähti siitä etten osaa laulaa mitäpä jossia vaikka pitäisi

    jännittävää minna, toivottavasti sullakin on nyt parempi mieli koska mullakin on. johtuu siitä että söin melkein kokonaisen suklaalevyn(tummaa suklaata tosin.)

    VastaaPoista