sunnuntai 30. elokuuta 2009

Jos olisitte sanoneet: "U pui uje mui", en tiedä mitä olisin tehnyt


Nyt tuntuu että se alkaa olla täällä. Oikea syksy.


Krapulabrunsseilu oli mukavaa ja Torilta lähdettyäni järjestin vihdoin itselleni aikaa pistäytyä Kasvitieteellisessa Puutarhassa. Cat Poweria kuunnellen oli olo vehreyden keskellä erittäin alkusyksyisä ja oikeanoloinen. Sinne kyllä kuuluisi mennä kävelylle selittämään sekavia päänsisäisiä juttuja jollekin sellaiselle ihmiselle.


Maassa on vasta muutamia lehtiä, mutta ilma on jo syksyisen pirteää. Auringon paistaessa kaikki tuntuu käsittämättömän kauniilta. Olen hirmuonnellinen, että olen pystynyt lähiaikoina vaeltelemaan niin paljon päämäärättömästi ympäriinsä ja nauttimaan tällaisesta kauneudesta.


"Kuule, saanko ottaa sinusta kuvan?"
"Ai mun kamerallako? Noo, jos sä haluut..."
"Sinullehan se kuva tulee. Kato mua silmiin. 
Huomaatko mitään yhteistä?"
"Ai missä, siis sun silmissä?"
"Niin meidän silmissä."
"Öö...noo...eheh..."
klik
"Ne on täsmälleen samanväristä punaruskeaa, 
mutta minun silmien ympärillä on myös sinistä."


Musta tuntuu että olen nyt viisaampi kuin aikoihin. Viisaampi muutenkin, mutta lähinnä kalenterini käyttämisessä. Tänä syksynä aion tehdä vain minulle mieluisia ja mielekkäitä asioita ja vain niin usein kuin oikeasti jaksan. Ensi viikko näyttää jo nyt ihanalta: kinoharkat, kuoro, laulutunti, Ainon kanssa laulelo, Katja ja kirpparikierros Lauran kanssa aikaisin lauantaiaamuna.


En osaa enää kirjoittaa päiväkirjaani ja se harmittaa älyttömästi. En tiedä mitä tehdä asian suhteen. Sitä kirjaa on vielä puolet jäljellä. En viitsisi vaihtaa kirjaakaan. Tai en oikein tiedä. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti