Entä sitten kun ei enää kehtaa siis kehtaa juoksennella paljain varpain ympäriinsä koska on liian vanha?
Miten vanhalta siis vanhalta tuntuu ajatus 18-vuotiaasta puusta? Tai ruohonkorresta?
Miten erilainen siis erilainen ensi syksy ja vuosi tuleekaan olemaan?
"
Nyt en kadehdikaan mitään.
Mulla on kaikki mitä oltava on ja se
mikä puuttuu on jo matkalla luokseni.
En kaipaa enää kainaloa ellei kainalo minua ja
kirjeet kynttilät teenlehdet ovat tarpeeksi.
Pahinta elämässäni tällä hetkellä
on b12-vitamiinin puutos.
"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti