tiistai 7. syyskuuta 2010

kovaääninen hammasharja neukkarissa
sihteeriys
kulmikas
kysymykset
presidenttipeli (ei)
toinen tupakka
en ole enää järkkymättömän merkittävä osa hänen elämäänsä-tunne
naiseus
ihan hyvä ilta (päätös ihan hyvälle päivälle)
etäisyys
läsnä
kaunis selkä
ruikutus
tämä koti ei ole enää koti-tunne
joustaminen
kahmiminen
haahuilu
seisominen
odota
tyhjät tekstiviestit
junailu
opit äideiltä
kaipaa
aitous
se meni jotenkin näin:

kaava:
astu ensin kymmenen nopeaa
sitten kaksikymmentä hidasta askelta
ja sitten:
pysähdy


sunnuntai 5. syyskuuta 2010

vesisadetta, vaihtelevaa pilvisyyttä






















lauantai 4. syyskuuta 2010

näetkö kuinka käteni ei hae mitään



Syysilmat sekoittavat pääni jo nyt. Tänään vituttaa, huomenna ehkä naurattaa.
Sain metrossa ilmaiseksi laseja naiselta, joka oli lopettanut 4 vuotta kestäneen 
vaikean suhteensa, sillä seurauksella, ettei hänellä ole enää paikkaa, missä asua. 
Olisin mielelläni jutellut hänen kanssaan pidempään.



far away
this ship is taking me far away
far way from my memories
of the people who care if I live or die

sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

valvottuja öitä ja väsähtäneit jätkiä




ihmeellinen juhannusaika riihimäen metropolissa. 
tapasin monta uutta väsähtänyttä jätkää, kuulin samat jutut sataan kertaan, kastuin, tervasin keuhkoni todenteolla, vietin perheaikaa mutten omassa perheessäni, karkasin parisuhteen varjolla, söin monta uutta perunaa, join jussijuomat jo etukäteen (kuten moni muukin), näin uusia vieraita koteja ja tulin yllätetyksi (arttu ajo partansa pois nyyh). juhannukset on aina sekoilua ja aina sataa. mutta tältä juhannukselta en oikeastaan mitään odottanutkaan, joten en myöskään pettynyt. oikeastaan vietin monta aika ihmeellisen kiinnostavaa iltaa hyttysten ja tupakansavun seurassa.


riihimäki on kyllä kaikessa nihkeydessään aika viehättävä paikka. siellä todella huomaa miten "päivät luuppaa" (katsokaa linkki ja kuunnelkaa riihimäen metropoli ja lähiöräppiä), toistaa itseään. monien tapaamieni ihmisten elämässä se alkaa laajentua jopa vuosiin. 




kuunnelkaa ihmeessä myös Länkkärifilmi by Maria Gasolina. Ihanuus.

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010





tajusin että ihmissuhteista puhutaan eri paljon eri vaiheissa, ja jossain vaiheessa kuuntelusävy muuttuu radikaalisti. eikä enää viitsi juuri puhua. (samoin joskus tapahtuu myös itse ihmissuhteissa)
alaikäiset myyvät seksiä tänään. kohu heräsi jo ennen jutun julkaisua.
ruotsi lähestyy, samoin ilo. ajaminen on jees ja mökki oli kiva.



torstai 20. toukokuuta 2010

sä oot ehkä saanut myös rakkautta


tämä hetki:
kuumuuden uuvuttama, itsensä ylittämisestä innostunut, hartiasärkyinen, suklaasuinen, onnellinen, kesäisä, malttamaton, ikävöivä(hiukan), täysi, värähtelevä, vankka(stordy), pitkäkestoinen, velvollisuuksista vapautunut, janoinen, onnistunut, matkakuumeinen, pikkukukkainen, huominen.

maanantai 26. huhtikuuta 2010

hän kysyi: miksi penkin alla ajelehtii peili?




Paljon teatteria, paljon ajatuksia, paljon rakkautta. 
Limtu oli kiva. Kolme sisarta oli hieno. Kirjastolla oli stressiä. Kesälomaan on vähän aikaa. Perjantaina on vappu. Ehkä sataa.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

hei alli onko teillä purkin avaajaa, huomasin ostaneeni tonnikalaa


oon surkean huolimaton. unohdin puhelimeni videofirma makuuniin ja tajusin sen vasta yöllä mennessäni nukkumaan. haettuani sen huomasin että lcd-näyttö on murjottu käyttökelvottomaksi. onneksi petra luovutti varapuhelimensa ja olen siis yhä tavoitettavissa. sukulaiseni ovat jumissa ympäri maailmaa, mua harmittaa lähinnä tuhkapilven tuoma viileys kun aurinko ei paista. en enää ikinä suostu kantamaan futonpatjaa mistään minnekään, koska se on maailman vaikea ja vaikea tehtävä. onneksi oli arttu apuna ja mua nauratti paljon. on molemmille raskasta että aina aamuisin mun pitää mennä ja herätä. hullunmylly.
musta tuntuu että jokapuolella velloo älytön passiivisuuden aalto. vapaaehtosia ei löydy mihinkään missään yhteyksissä. edes minusta.






"siis mul on oikeesti aina tosi hyvä olla sun kanssa vaikka tukitkin oven ja kaadat suklaata sänkyyn"

perjantai 16. huhtikuuta 2010

ja hovinarrit eugenius ja poppius antoivat minulle nämä pallot



Vuodenajan vaihtuminen on parasta ja tekee ainakin minut hulluksi. Nyt kadulla kulkevia ihmisiä taas näkee. Pyörän selässä kaupunki tuntuu olevan enemmän todellinen. Kaiken näkee. Ja aistii. Kevään tuoksut ja äänet, skeittilaudan kolahtelu ja ulkona metelöivä juhlijakansa, en kestä olla paikalla enkä ainakaan sisätiloissa. Ajotuntien ajaminen tässä säässä on yhtä tuskaa. Miksi haluaisin istua kuumassa nahkeassa autossa kun voisin pyöräillä. Sitä paitsi olen vielä käsittämättömän huono kuski. Auto vie minua enkä minä autoa. Toivottavasti asia vielä muuttuu ja osaan ajaa ennen kesää. Sulo on heräämässä talviuniltaan ja siitä tulee punainen. Toimiva. Kantokahvaa en osaa korjata mutta muun osaan. Jee kesä. Kevät ensin.