Aina ei usko muuhun, kuin että on sillä hetkellä olemassa.
Ja hetkiä tulee lisää, sanotaan.
kuvat: Elina Määttä
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
maa ei oo pimee
Kokeet meni päin helvettiä, mutta tajusin jotain elämästäni. Hirveästi hyvää mieltä ollut ilmassa taas. Hukkasin lompakon eikä sekään haittaa (paitsi ärsyttäviä lipunmyyjiä junassa). Hetket meni ohitse ja päällisin fiilis on, että tää oli nyt se mun tärkein juttu Kalliossa. Laitan kuvia myöhemmin, koska nyt olen Riihimäellä.
Ihmeellinen onnellinen rauhaolo. Viikon päästä mulla ei ole enkeleitäkään. Raskas syksy, mutta antoisa.
Kokeet meni päin helvettiä, mutta tajusin jotain elämästäni. Hirveästi hyvää mieltä ollut ilmassa taas. Hukkasin lompakon eikä sekään haittaa (paitsi ärsyttäviä lipunmyyjiä junassa). Hetket meni ohitse ja päällisin fiilis on, että tää oli nyt se mun tärkein juttu Kalliossa. Laitan kuvia myöhemmin, koska nyt olen Riihimäellä.
Ihmeellinen onnellinen rauhaolo. Viikon päästä mulla ei ole enkeleitäkään. Raskas syksy, mutta antoisa.
torstai 18. marraskuuta 2010
Onko tänään todella se sama torstai, jolloin heräsin 8.01, kiskoin vaatteet päälleni ja juoksin kouluun pesemättä hampaita? Sama torstai, kun tuhlasin hypärini ja tongin oppilaskunnan hallituksen kaappia, en löytänyt mitä etsin ja söin appelsiiniviipaleita sittenkin rauhassa ruokalassa? Se torstai, kun katsoin kolmikielistä esitystä, jossa oli monia mielenkiintoisia tyyppejä, join teetä keittiössä Petran kanssa ja ärsyynnyin siitä millaisia miehet ylipäätään aina (no ainakin melkein aina) on ja poltin pari turhaa ja pari tarpeellista tupakkaa? Torstai, jona meikkasin ja pesin meikit kolmesti, kuulin arvokasta palautetta tanssiproggiksesta ulkopuoliselta pro-tanssaajalta, etsin ystäviäni, ostin kaksi kismettiä ja söin ne, katsoin toisen hyvin erilaisen esityksen, annoin Nalalle jotain, mistä ei saisi kertoa, ja söin mahani täyteen liian nopeasti, koska nepalilainen ruoka vaan on niin hyvää, sekö torstai?
Tuntuu kuin tämän päivän aikana olisi kulunut vähintään viikko.
Tuntuu kuin tämän päivän aikana olisi kulunut vähintään viikko.
tiistai 9. marraskuuta 2010
hän kulki leipää kantaen lumessa, ja tuntui, että leipä painoi niin etteivät hänen jälkensä koskaan sulaisi pois
Inhottaa luvattoman pitkät päivät ja turhan aikaiset herätykset. Nuokun et-tunneilla ja vihaan vieläkin junaan juoksemista (sitä olen joutunut tekemään tässä kohta kaksi viikkoa melkein jokainen arkipäivä ja välillä -iltakin). Tuntuu, että etäännyn kaikista ja että nyt menee taas tosi kovaa. Haluaisin hirveästi hengähtää viikon päivät, mutta hengähdyksen aika taitaa olla vasta joskus koeviikon loppupuolella.
Kuitenkin samaan aikaan iloitsen siitä, etten ole enää ainoa aamuöisten nostalgiaviestien lähettelijä, ja että meillä on paras mahdollinen toiminnanjohtaja teatterissa, että sain yhden hukattavan avaimen lisää, ja että äsken maassa oli lunta ja siitä tuli rakkausolo ilman haikeutta. Vuoden 2011 kalenteri saa nyt väriä ja torstaina revin kaikki hölmöt kuvat seinältäni pois. Askartelu on ihanaa (vaikka mielessäni kuuluisi olla nyt runoanalyysi...)
Lauantaina söin Peltosaaressa jonkun mulle tuntemattoman ihmisen Halloween-bileissä ihania täytettyjä paprikoita ja Riksussa asuva nepalilainen kaveri alkoi opettaa mulle nepalin kieltä. Sain myös arvokkaita vinkkejä paikoista, joissa mun tulee ehdottomasti käydä, kun sinne pääsen. Näin selvinpäin asiaa ajatellessani oloni on lähinnä kauhistunut ja pelästynyt. Ei siksi, että jännittäisin 20.11. klo 10 järjestettävää valintahaastatteluani, vaan siksi, että entä jos pääsen lähtemään. Tuntuu, että nyt olen todella pieni ja nuori ja typerä ja itsekäs ja ajattelematon kakara. Ja silti samaan aikaan äärimmäisen innostunut sellainen. Ehkä mussa asuu pieni masokisti, joka rakastaa haasteita, järjestinhän itelleni tän syksynkin vapaaehtoisesti: näytelmäproggis, oppilaskoreografia sekä kirjoitukset yhdistettynä suureen ja surulliseen elämänmuutokseen.
Tänään oli mukava ystäväpäivä, ensimmäinen arkivapaailta aikoihin. Tai ainakin ensimmäinen sellainen, että olen edes jonkinmoisissa ruumiin voimissa. (ps. nyt on kaamea koiranilma, mutta onneksi mulla ei olekaan koiraa, heh)
Inhottaa luvattoman pitkät päivät ja turhan aikaiset herätykset. Nuokun et-tunneilla ja vihaan vieläkin junaan juoksemista (sitä olen joutunut tekemään tässä kohta kaksi viikkoa melkein jokainen arkipäivä ja välillä -iltakin). Tuntuu, että etäännyn kaikista ja että nyt menee taas tosi kovaa. Haluaisin hirveästi hengähtää viikon päivät, mutta hengähdyksen aika taitaa olla vasta joskus koeviikon loppupuolella.
Kuitenkin samaan aikaan iloitsen siitä, etten ole enää ainoa aamuöisten nostalgiaviestien lähettelijä, ja että meillä on paras mahdollinen toiminnanjohtaja teatterissa, että sain yhden hukattavan avaimen lisää, ja että äsken maassa oli lunta ja siitä tuli rakkausolo ilman haikeutta. Vuoden 2011 kalenteri saa nyt väriä ja torstaina revin kaikki hölmöt kuvat seinältäni pois. Askartelu on ihanaa (vaikka mielessäni kuuluisi olla nyt runoanalyysi...)
Lauantaina söin Peltosaaressa jonkun mulle tuntemattoman ihmisen Halloween-bileissä ihania täytettyjä paprikoita ja Riksussa asuva nepalilainen kaveri alkoi opettaa mulle nepalin kieltä. Sain myös arvokkaita vinkkejä paikoista, joissa mun tulee ehdottomasti käydä, kun sinne pääsen. Näin selvinpäin asiaa ajatellessani oloni on lähinnä kauhistunut ja pelästynyt. Ei siksi, että jännittäisin 20.11. klo 10 järjestettävää valintahaastatteluani, vaan siksi, että entä jos pääsen lähtemään. Tuntuu, että nyt olen todella pieni ja nuori ja typerä ja itsekäs ja ajattelematon kakara. Ja silti samaan aikaan äärimmäisen innostunut sellainen. Ehkä mussa asuu pieni masokisti, joka rakastaa haasteita, järjestinhän itelleni tän syksynkin vapaaehtoisesti: näytelmäproggis, oppilaskoreografia sekä kirjoitukset yhdistettynä suureen ja surulliseen elämänmuutokseen.
Tänään oli mukava ystäväpäivä, ensimmäinen arkivapaailta aikoihin. Tai ainakin ensimmäinen sellainen, että olen edes jonkinmoisissa ruumiin voimissa. (ps. nyt on kaamea koiranilma, mutta onneksi mulla ei olekaan koiraa, heh)
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
hienompi tukkakin ku mulla
ffffound.com
1. Olen tehnyt kauheita listoja enkä enää kaipaa mitään (ketään) tiettyä vaan kaikkea yleisesti.
:olen rauhoittunut ja huomannut ettei elämässäni ole yhtään kuulumisistani kiinnostunutta mieshenkilöä isäni lisäksi
2. Tyttöproggiksessa mulla on liikaa tarpeistoa, joka saa mut hermoromahduksen partaalle.
:ensi-iltaan on alle viikko ja lava kimmeltää ja ällöän pinkkiä yhä kuten yläasteella ja yritän kaikkeni
"camilla, älä syö lääkkeitä jos ei oo ihan pakko! mun äiti sano..."
3. Huomenna palautan tärkeitä papereita Oikokatu 3:een ja toivon parasta.
:vuoden päästä olen siis toivon mukaan jossain aika kaukana ja huomenna otan ensiaskeleeni kohti sitä
4. Osaan ulkoa useita tv-mainoksia
:tällaista tilannetta ei ole ollut sitten seiskaluokan. itken rory gilmoren kanssa, oikeasti nauran miehenpuolikkaille ja tiedän jo aika paljon koiran kouluttamisesta
5. Joululomaa odotellessa
:pimeys ja sade ja tuuli ja tämä koti huutavat mulle, että nyt helvettiin täältä, mutta vielä puolisentoista kuukautta saan odottaa pientä breikkiä ja ihanaa petauspatjaa fugen huoneessani
tiistai 19. lokakuuta 2010
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
maanantai 11. lokakuuta 2010
Lasken kymmeneen ja rauhoitun ennen kahdeksaa
pitkään nukkuminen
jaettu vessa
iso kylmä talo
käpertyminen yksin
suuret keskustelut
tyttöjen aggressio
sanoista lihaksiksi
miten se voi ikävöidä **ä mutta ei mua
hyväksymisen yritykset
ihanat ihanat
maukas tuplakasvishampurilainen
oksentaminen
sori että tekstaan
ahdistavat unet muista
ihanat unet jostain
tunteet/järki
mulla on annettavaa
impulsiivisuus
rauhoittuminen/hysteria
mitä vittua
kaiken kaipuu
ulkomaafiilis
liike
rohkeat
välivaiheilu
älä jätä vastaamatta
hyvä tulos ruotsista
vinkuvat keuhkot
uuden alku?!??
Day One: Ten things you want to say to ten different people right now.
1. En yritä feidailla sua tahallani ja olisi oikeasti kiva nähdä, mutta mun elämäni on nyt liian suunniteltua ja väsynyttä.
2. Kiitos, kiitos, kiitos, kiitos että jaksat tätä jatkuvaa jauhamistani, oot auttanut niin hurjasti.
3. Pyydä mua ulos. Haluisin oikeesti tutustua.
4. Anteeks, etten ole ollut kiinnostunut susta ja sun elämästä lähiaikoina, yritän korjata tilanteen.
5. Olemassaolos on niin supertärkeää, ettet voi käsittääkään. Ei ikinä erkaannuta pahasti jooko?
6. Sori, että sotkin kaiken. Ikävöin sua edelleen tosi paljon ja oon vieläkin valmis yrittämään. Mutta sano, jos en enää mahdu sun elämääs.
7. Mua ärsyttää kun nysväilet etkä ota ohjia käsiisi vaikka se onkin välillä ihan hellyyttävää.
8. Hyvää matkaa.
9. Olet paras.
10. Sun täytyy rakastua! En ole täällä kauaa.
1. En yritä feidailla sua tahallani ja olisi oikeasti kiva nähdä, mutta mun elämäni on nyt liian suunniteltua ja väsynyttä.
2. Kiitos, kiitos, kiitos, kiitos että jaksat tätä jatkuvaa jauhamistani, oot auttanut niin hurjasti.
3. Pyydä mua ulos. Haluisin oikeesti tutustua.
4. Anteeks, etten ole ollut kiinnostunut susta ja sun elämästä lähiaikoina, yritän korjata tilanteen.
5. Olemassaolos on niin supertärkeää, ettet voi käsittääkään. Ei ikinä erkaannuta pahasti jooko?
6. Sori, että sotkin kaiken. Ikävöin sua edelleen tosi paljon ja oon vieläkin valmis yrittämään. Mutta sano, jos en enää mahdu sun elämääs.
7. Mua ärsyttää kun nysväilet etkä ota ohjia käsiisi vaikka se onkin välillä ihan hellyyttävää.
8. Hyvää matkaa.
9. Olet paras.
10. Sun täytyy rakastua! En ole täällä kauaa.
sunnuntai 3. lokakuuta 2010
I'm not afraid of heights, I'm afraid of falling
Asiat alkaa ehkä vähitellen kääntyä oikein päin.
"Rauhoitu." se sanoi. Miten, mä mietin.
Ihmeellisesti uusia ja uusvanhoja ihmisiä yhtäkkiä ilmaantuu taas elämääni. Se on hyvä.
Ihmismieli on kyllä tosi kumma asia. Mitäköhän kaikkea ajattelisin jos pystyisin poistamaan mielestäni kaikki koko tätä sotkua koskevat jutut. Niin nimittäin tekisin jos voisin. Mutta en voi ja siksi puhelimeni muistiinpanot täyttyvät erilaisista ajatusoksennuksista, kysymyksistä ja vastauksista, lauseista, joita en oikeastaan enää edes haluaisi sanoa, koska siitä ei tunnu olevan mitään apua. Päinvastoin.
sunnuntai 26. syyskuuta 2010
jos joskus liikaa muistankin (juon vielä yhden niin muistan taas paljon huonommin)
Pikku Kukka – Voimalaulu
Maria Gasolina – Voi että
Jos suunnitelmat käyvät toteen, olen vuoden päästä jossain uusissa seikkailuissa. Jos suunnitelmat eivät käy toteen, ärsyttää koska jymähdän tässä ja nyt. Olisi ihanaa ajatella mitä haluaa ja haluta mitä haluaisi haluta ja jättää huomiotta asiat, jotka kummittelee esim. peitossa, paidassa, patjassa, telkkarissa, sohvassa, polkupyörässä, junassa, hiuksissa, avaimissa, keittiön pöydässä, hammasharjoissa, käsivarsissa, jääkaapissa, smc-hoodratsissä, kylmissä käsissä ja nenässä, saunassa, kroisanteissa, tyynyliinassa joka helvetin asiassa. Miten tällaisista asioista selviää kunnialla, voisiko joku kertoa. Tuntuu nimittäin, että itse olen ihan harvinaisen paska eroaja.
Pikku Kukka – Voimalaulu
Maria Gasolina – Voi että
Jos suunnitelmat käyvät toteen, olen vuoden päästä jossain uusissa seikkailuissa. Jos suunnitelmat eivät käy toteen, ärsyttää koska jymähdän tässä ja nyt. Olisi ihanaa ajatella mitä haluaa ja haluta mitä haluaisi haluta ja jättää huomiotta asiat, jotka kummittelee esim. peitossa, paidassa, patjassa, telkkarissa, sohvassa, polkupyörässä, junassa, hiuksissa, avaimissa, keittiön pöydässä, hammasharjoissa, käsivarsissa, jääkaapissa, smc-hoodratsissä, kylmissä käsissä ja nenässä, saunassa, kroisanteissa, tyynyliinassa joka helvetin asiassa. Miten tällaisista asioista selviää kunnialla, voisiko joku kertoa. Tuntuu nimittäin, että itse olen ihan harvinaisen paska eroaja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)