totuuksia:

a
mä oon oikeesti aika huono ihmissuhteissa. 
ihmissuhteiden rakentamisessa, niiden ylläpitämisessä, syventämisessä, erkaantumisessa. 
ylipäätään siinä että joku pääsee lähelle tai on lähdössä pois.
b
kesäaika päättyy. 
pimeys ahdistaa vaikka kuinka yritän siitä pitää.
olen ajatellut kesää. se ei ole hyvästä.
c
mun ajatukset leijailee. ja asiat ja aikataulut.
en tiedä mitä kaikkea feidaan tietämättäni.
e
tanssiproggis = rakkaus. 
f
RUPERT
minä, black bard vannon.
EVERT

mikä? omat nimet. minä, evert vannon.
RUPERT

minä, rupert vannon.
painavat sormensa steariiniin yhtä aikaa. kynttilät sammuvat.

painavat sormensa uudelleen yhteen.
EVERT
oisko tää lapsellista?
g
omaelämäkerta, syntymäni päivä, kuolemani päivä. opon tunnit.
teakin vierailu. googletus. metodit.
ensimmäiset muistot tästä ovat olemassa.

rohkaiseminen

pedagogiikka

kulttuuri

vaikuttaminen

metodit

oma tyyli

luovuus

ei paikallaan istuminen

vaikuttuminen

omistautuminen

estetiikka

kehittyminen

kokeileminen
kansainvälisyys

ei rutikuivuus

mahdollisuus

rohkaiseminen

Voiko joku kertoa, mikä ammatti on noiden summa? Minä en tiedä. Mutta tuossa on mitä tulevaisuudeltani haluan.

Lähetin äsken ohjaajahakemukseni Kinolle. Kokeileminen. Rohkaiseminen. Mä oon ollut jotenkin sekaisin päästäni enkä mistään syystä.

Ja nukuin pommiin. Niin ei käy koskaan.

Eka jakso on ohi. Helpotuksen huokaukset, innostus, 
ihmettynyt epätoivo, omituinen kaiho.
Ei enää todennäköisyyksiä, pämiä, slensun tunteja torkkelissa 
tai musaproggisturhautumisia, -innostumisia ja -energiaa. 
Kaikki on mennyt kyllä niin tajuttoman nopeasti etten tajua.

I

Matematiikkaperjantai osui juuri oikeaan saumaan ja saunominen pilates tyttöilta oli parhainta. 

Löysytin lokakuun kestävää herkkulakkoani siten, etten saa syödä herkkuja ollessani yksin 

mutta seurassa kaikki on sallittua. 

Ainon sänky oli ihana ja tunsin nukkuneeni vaikka näinkin painajaisunta dalmatialaisista ja tulipaloista.

II
Opastimme ulkopaikkakuntalaiset (Joensuu, Järvenpää?) Makuunin sijaan 
Kinolle ostamaan karkkia ja katsomaan Kissan kuolemaa.
Siinä oli paljon, mistä tykkäsin ja paljon mikä jäi mietityttämään. 
Mietityttämään jäi myös seinällä ollut ilmoitus siitä, että apuohjaajia kaivataan.
Haluanko.




III
Tanssiminen. Ah. 
Etenkin tanssilattian ollessa täynnä, musiikin ollessa jotain tämän kaltaista ja fiiliksen 
ollessa taivaiden yläpuolella.
Riihimäkibileet, jotka onnistuvat oikein ovat parhaita. 
Helsingissä ollaan usein niin sivistyneitä ja hillittyjä.
Lauantaina osallistuin tällaisiin onnistuneisiin riihimäkibileisiin, söin suklaakakkua, 
törmäilin vanhoihin mukaviin tuttuihin ja tutustuin uusiin hassuihin tyyppeihin. 
"Mikä on sun lempiosa sanomalehdestä?"




IV
Oma ihana kylmä sänky ja huone Riihimäellä oli erittäin hyvä päätös kolmelta aamuyöllä.
Kerrostalossa asuessani en olekaan muistanut miten ihanaa on sateenropina peltikatossa 
nukkumaanmennessään.
Näin unta, jossa opettelin pianonsoittoa Lauran kanssa opettajanani Timo Wright ja herätessäni olo oli 
kuuma ja krapulainen, vaikken juonut edes suuria määriä alkoholia.




V
Media 4 on hyvällä mallilla ja nyt sitä on ollut jotenkin älykiva tehdä.
Siitä tulee siis hyvä, creo yo.


VI
Sain tarkastusmaksun lauantaina, koska ostin lastenlipun bussissa. 
Tuli kallis 1e30snt. Sh it.

syyskuun ihanuus, avara luonto, riihimäki, h-juna ja kova tuuli, lempivärit ja pitkävartiset villasukat. on taas ihanaa että on syksyisää vaikka välillä olinkin vaipua epätoivoon.

ps. en saa näihin enää otsikoita.....?

tää oli yhden fuengirolalaisen ysiluokkalaisen galleriapäiväkirjassa:

Living la vida loca

Eilen oli taas ihana päivä.oltiin 4 tuntii shoppailee,myöhästyttin bussista,jututettiin taxi kuskinkaa joka osottautu samaks tyypiks kuka oli vieny mut aikasemminki kotiin:)mentiin bussil keskustaan ja sit PARTY PARTY ! sisään heittäjiä riitti ois halunu meijät jokanen omaan baariinsa juomaan.meitsi moikkaili vanhoil tutuil,ja uusii tuttuiki tuli jonkuverran.5 ruotslaista räyhäs siin meijän ympäril.hengattiin rantahiekas,käytiin broadway baris keskustas.bongattiin jonki verran,syötiin jougurttijäätelöö mikä valus puoliks vaatteille.iskettiin silmämme varattuihin,käppäiltiin ranta bulevardilla,kuun loisteessa.rakastettiin espanjaa ja katottiin benalmadenan valoja.pompittiin kadulla ja laulettiin.ja mietittiin miks meil ei oo poikakavereita.

 tuli sellanen ihmeolo, olisin niin voinut ite kirjottaa ton saman tekstin kaks vuotta sitten syksyllä. miten innoissani olin kaikesta uudesta siellä, keskustasta ja bilettämisestä, rannasta, hiekasta, kaikesta. kaikki oli sillon jotenkin elämää suurempaa. nyt tuntuu että noi ysiluokkalaiset elää sitä samaa huoletonta elämää ja musta on tullut analyyttinen stressaaja kriittinen järjestäjä. mitään ei saa enää takaisin sellaisenaan, enkä toisaalta oikeasti haluaisi edes.

mutta tuli vaan sellanen ihmeolo, vähän taas kaipaan. 

ps. löysin äsken mun laukusta riksun telkkarin kaukosäätimen ja olen helsingissä.

pps. nyt on liikkeellä kaikki mun lempivärit enkä osaa laittaa niitä kuviin.

Sananen kiireestä, kipeydestä ja etäisyyksistä

Miksi tervettä ihmistä kuvataan sanoilla terve kuin pukki. Ovatko pukit muka aina terveitä.

Kipeänä kotona oleminen voi olla mukavaakin. 

Minulla ei ole ollut mukavaa, koska on tuntunut, etten ole saanut lupaa rauhassa sairastamiseen. Tänään väliinjättämäni espanjantunti on viimeinen mahdollinen, seuraavasta lennän ulos kurssilta. Musiikin numero laskee numeron verran jokaista poissaoloa kohden (tai niin ainakin uhkaillaan). Tanssista en voi olla enää yhtään keskiviikkotuntia pois tai sekin kurssi keskeytyy. 

Haluaisin jo syysloman ja seuraavan jakson. En pidä siitä että todella haluan jo mennä tulevaan.

Sairaana ollessani olen saanut pohtia. Olen pohtinut kiireisyyttäni. Onko se vain illuusio, lukee tämän perjantain kohdalla kalenterissani. En tiedä, mutta tiedän, että jollei kalenterini olisi täynnä tämän hetkisiä merkintöjä (kuoro, laulu, kuvaukset, ap.tuot.kok., kino, lehtikok., laura yms.), olisi se täynnä jotain muuta. 

En osaa olla tekemättä jotain, jos tiedän tekemisen olevan mahdollista. Ja usein tiedän paljon mahdollista tekemistä, vaikka tekisinkin jo jotain (kalenterini välistä löytyy mm. kallion naisvoimistelijoiden esite). 

Kiireisyyteni johtuu siis liiasta tarjonnasta, siitä että haluaisin tehdä kaiken ja mieluiten heti ja siitä että liika vastuullisuudentuntoni tekee minut huonoksi feidaamaan.

Kakkosvuosi Kalliossa on tuntunut pääosin ihanalta ja mahtavalta - kaikki siistit proggiskurssit sun muut hihhuloinnit piristävät lähes jokaista koulupäivää koko vuoden ajan. 

Olen kuitenkin pääni sisässä muodostanut pienehkön ahdistuspallon tätä vuotta ja kaikkea kohtaan. Tunnen Kalliota ja Kallio minua jo niin hyvin, etten pääse sitä pakoon. 

Eilen koulussa olisin jaksanut puhua tasan kolmelle henkilölle, en tekstailla kenellekään, en hymyillä kenellekään, en selitellä mitään kenellekään. Tein kuitenkin kaikkia edellämainittuja, koska en pääse siellä ottamaan etäisyyttä. 

Jo useamman kerran tämän syksyn aikana on tehnyt mieli heittää sekä puhelin että tietokone ikkunasta ulos ja tehdä asioita välittämättä täysin muiden ihmisten toiveista. En kuitenkaan ole tehnyt sitä, koska en mielestäni ole voinut. 

Musta tuntuu että mä tarvitsen lisää tilaa ympärilleni, mutta se ei toimi niin että sitä minulle  annetaan. Samalla kun monet ihmiset tuntuvat olevan liikaa tässä, ovat ne silti liian kaukana. Samalla kun tahtoisin samoilla yksin viikon erämaassa, haluaisin lähelleni lisää uusia käsiä pitämään tiukasti kiinni silloin kun tarve vaatii.

Äh, en oikein itsekään ymmärrä tätä ahdistustani, mutta luultavasti se johtuu myös osin siitä, että olen elänyt lähipäivät Finrexinin ja ibuprofeiinin voimin.

tämä ei kuitenkaan tarkoita että mulle ei voisi puhua, hymyillä tai tekstailla, päin vastoin, se on tosi mukavaa normaaleina päivinä kun olen täysissä ruumiin ja sielun voimissani 

Nödutgång 2

chapter 1: Luvallinen graffitiseinä Riihimäelle

Siisti Rixu 2009 tarjosi Riihimäen nuorisolle paitsi Raappanan, 

myös perjantaista alkaen laillisen graffitiluolan Monarin nurkalle. 

Hatunnosto.

chapter 2: Anteeksianto riihimäkeläisnuorille

Perjantaina hymisytti suuresti. Riksussa tapahtui.

Suuri osa ei uskaltautunut itse tapahtuma-alueelle(ulkolava yms.),

koska siellä oltaisiin saatettu puhalluttaa.

Tai tarkastaa laukut. Jotenkin tuli niin hassu olo,

oon niin onnekas saadessani viettää tätä aikaa elämästäni 

jossain muualla.

chapter 3: Kaulahuivin tarve

Oli niin kylmä. Istuin Petran kyydissä, Laura vieressä polkien

ja viima kävi kylmästi. Syksy tuntui vahvasti, olisin melkein

tarvinnut lapaset.

chapter 4: Ilmainen Entre Les Murs

Rakastan elokuvien katselua Kinolla niin paljon. Riihimäki-päivän

kunniaksi kaupunki tarjosi Luokan meille ilmaiseksi. Kukaan

ei pitänyt kiskaa, ja tuli vähän ikävä leffakiska-aikoja.

chapter 5: Asematapahtuma ja lisää riihimäkeläisiä

Lapsiperheet, vanhat opettajat, vanhat rehtorit ja niiden vaimot,

naapurit, teatteriohjaajat, ystävät ja niiden ystävät, niiden

vanhemmat, veljen tyttöystävän sisko ja muut sukulaiset.

Tämä on. Pieni kaupunki, etenkin jos jotain tapahtuu.

chapter 6: Maantien kirppari

Löysin oh so ihanan mekon, Petra oh so ihanat kengät. 

Harmi, että jalkani on niin suuri. Mutta Maantie on ihana ja myyjät

olivat söpöjä.

chapter 7: OLET again and so great

Näin jo toistamiseen Riksu Underground -esityksen ja jo

toistamiseen hehkutan sitä julkisesti. On ihanaa, että hyvää

taidehihhulointia löytyy myös tästä pienestä kaupungistamme

ja niinkin läheltä kuin omasta teatteristamme. 

Tule ulos.<3

chapter 8: Veli ja päiväkirjan päällystys

Olen iloinen kun veli on iloinen Orivedestä. Haluaisin voida jo

laulaa, mutta en voi. Soitin Nuoruustangoa ja kuuntelin paljon

saksofonin soittoa, sitä se harjoittelee. Päällystin päiväkirjan

toisen puolen, löysin jänniä kuvia äidistäni ja sain tehtyä runon omalla

arkipuhekielelläni. Vielä pari jäljellä ja O on hoidettu.

Jos vain olen, tuleeko maailmanloppu?

ee-duskunta

ee-duskunta

herää jo

herää jo

ilmasto ei oota

ilmasto ei oota

laki nyt

laki nyt

Tuhlasin tänään paljon rahaa, olin iloisesti huolestunut maapallostamme ja haistelin elokuvateatteria Auran kanssa. Valtteri ei petä koskaan, löysin tänäänkin kassillisen käytettäviä kuteita kahellatoista eurolla. 

Elokuvateatterin tuoksu muistutti että Skavabölen pojat on nähtävä, samoin Väärät juuret ja Abrazos rotos. Rakkautta ja Anarkiaakin on pian, joten oikea elokuvasyksy taitaa olla tulossa.