hän kysyi: miksi penkin alla ajelehtii peili?

Paljon teatteria, paljon ajatuksia, paljon rakkautta. 
Limtu oli kiva. Kolme sisarta oli hieno. Kirjastolla oli stressiä. Kesälomaan on vähän aikaa. Perjantaina on vappu. Ehkä sataa.

hei alli onko teillä purkin avaajaa, huomasin ostaneeni tonnikalaa

oon surkean huolimaton. unohdin puhelimeni videofirma makuuniin ja tajusin sen vasta yöllä mennessäni nukkumaan. haettuani sen huomasin että lcd-näyttö on murjottu käyttökelvottomaksi. onneksi petra luovutti varapuhelimensa ja olen siis yhä tavoitettavissa. sukulaiseni ovat jumissa ympäri maailmaa, mua harmittaa lähinnä tuhkapilven tuoma viileys kun aurinko ei paista. en enää ikinä suostu kantamaan futonpatjaa mistään minnekään, koska se on maailman vaikea ja vaikea tehtävä. onneksi oli arttu apuna ja mua nauratti paljon. on molemmille raskasta että aina aamuisin mun pitää mennä ja herätä. hullunmylly.
musta tuntuu että jokapuolella velloo älytön passiivisuuden aalto. vapaaehtosia ei löydy mihinkään missään yhteyksissä. edes minusta.

"siis mul on oikeesti aina tosi hyvä olla sun kanssa vaikka tukitkin oven ja kaadat suklaata sänkyyn"

ja hovinarrit eugenius ja poppius antoivat minulle nämä pallot

Vuodenajan vaihtuminen on parasta ja tekee ainakin minut hulluksi. Nyt kadulla kulkevia ihmisiä taas näkee. Pyörän selässä kaupunki tuntuu olevan enemmän todellinen. Kaiken näkee. Ja aistii. Kevään tuoksut ja äänet, skeittilaudan kolahtelu ja ulkona metelöivä juhlijakansa, en kestä olla paikalla enkä ainakaan sisätiloissa. Ajotuntien ajaminen tässä säässä on yhtä tuskaa. Miksi haluaisin istua kuumassa nahkeassa autossa kun voisin pyöräillä. Sitä paitsi olen vielä käsittämättömän huono kuski. Auto vie minua enkä minä autoa. Toivottavasti asia vielä muuttuu ja osaan ajaa ennen kesää. Sulo on heräämässä talviuniltaan ja siitä tulee punainen. Toimiva. Kantokahvaa en osaa korjata mutta muun osaan. Jee kesä. Kevät ensin.

yritän sadetanssia

hups aika kivoja päiviä ollut ja mennyt

nyt ollaan sit tultu aika pitkälle


Vesisade saa mut tunteikkaaksi, mutta mieliala-ailahteluihin on nykyään muitakin syitä. Synteettisiä sellaisia.
Mukava pimeystunti eilen, sopivasti kevyesti hyppiviä ihmisiä, ei liikaa roskaa ja hyvät eväät. Salaatti varsinkin oli vaivan arvoinen.


Ajan suhteellisuus ja asioiden merkityksellisyys on outoa. Ylihuomista on odotettu niin hirmuisesti, että tämänhetkinen olotila on odotuksen määrään verrattuna todella omituinen. Mulla on sellanen fiilis että 30.3. olis korkeintaan joku suomenruotsalaisuuden päivä tai muuta vastaavaa. 


Koeviikosta tulee mahtava, paljon loikoilua. Toivottavasti selviydyn filosofia2-kokeesta kunnialla tosin. Villiä. Huhhuh. Hm. 


"no kumpi sä oot?"
"no jos pitää noin mustavalkosesti ajatella 
niin sitte perse koska se on niin kätevä. 
tai sitä on kätevämpi tsekkailla"
. . .
"mä tykkään kaikist eniten selistä"

minulla on pä´hkinäsuklaa jo mmukana laukussani tyhmät

Lämmin tuuli, auringonlaskut, meri ja linnunlauluun herääminen muistuttelivat kesästä, keväästä,  kasvukaudesta kuten Aura Fuengirolaa postikorteissaan kuvaili. Ostelimme kesävaatteita, kokkasimme paljon, tiskasimme paljon, nautimme auringosta ja pienestä nargeelehistamme, siemailimme uusia kokeiluja sekä seikkailimme, kerran vähän omituisesti mutta seikkailu sekin oli.

Tulin puhuneeksi enemmän Espanjaa kuin pitkiin aikoihin olen puhunut. Naapurin pappa piti saada apuun kaasupullo-ongelmaa ratkomaan, tapas-baarissa kasvisvaihtoehtoja oli vain muutama, sillä keittiö oli siihen aikaan jo kiinni ja naapureiden ovisummereille (Sí? Cómo?) tuli selittää, että täällä Alli 5B1:stä, unohdettiin avaimet heheh.

Opetin tytöt ehkä vaarallisille tavoille (=baaritiskivarkaiksi), yllytin karuselliasioihin ja pudottelin tupakka-askia vaan Pauliinan nosteltavaksi. Koetimme päivettyä (pisamia ainakin ilmestyi), pitää asunnon siistinä (syöminen sotkee) sekä nauttia aikatauluttomasta olostamme (onnistui, kunnes tajusin jättäneeni ne avaimet kotiin).

Koska kamerani on yhä rikkinäinen, ostin kertakäyttökameran tupakkakaupasta hintaan 2.95e, kiireessä jätin huomioimatta merkinnän "Kehitettävä ennen 02/2009", mutta ihan onnistuneita noista silti tuli.

(Vanhojentanssikuvien onnistumisesta esimerkki lopussa...)

kuvassa kaksi henkilöä, joita mm. matkalla ajateltiin

perille löytävä on tämä tie

musta tuntuu, että vaikka monilla tuntuu menevän nyt heikosti, mä alan olla pysyvässä tasapainon tilassa

mm. yksi myyränaurava tekijä vaikuttaa tähän suuresti, mutta muutenkin

huvittaa ajatus perjantaista, minusta naamiaisasuisena kaunottarien keskellä, artusta miehenä vaatteitaan vaihtavien ystävättärieni ympäröimänä, kotimatkasta kävellen keskustasta meille ehkä huvittuneessa seurueessa, yöstä, aamusta

toivottavasti kaikki menee kivasti

mulla on ainakin kivat legginsit sit jatkoilla jos ei muuta

ps. ainiin. oli ensimmäinen ajotunti ja kävin ensi kertaa ryttylässä

todellisella tarkoitan jotain sellaista, joka on olemassa oikeasti

tehtävää:
kaverustu kytkimen kanssa
älä ärry vaikka kaatuilet
hanki joku partymekko ja sellanen härpäke
pysy terveenä
korjauta kamera
etsi käsiisi yksi lensi yli käenpesän
päätä; bonnie & clyde, mr. & ms. vesilintu vai asdasdfjklä & jkläasdfhka
toivo terveyttä kuumeiselle kuumikselle
hanki fysiikan kirja
osta uusi patja
siisti asuntoa
tulosta kampauskuvia
"opiskeleppa nyt jotain kappaletta vaikka"
mieti mitä tarvitset espanjassa
myy sitä mainostilaa
mieti keisariroolitus
älä hermoo

kaikki riippuu sielusta,

kuvissa eteläamerikassa seikkailee veljeni

En ole pysynyt tahdissa, jossa opintosuunnitelma ehkä olettaisi minun kehittyneen, ja siitä syyttää saa ainoastaan minua itseäni. Tässä jaksossa en ole opiskellut, olen tehnyt kaikkea mahdollista muuta. Mutta onneksi. Paljon hyviä asioita on tapahtunut, vakiintunut, kasvanut, herännyt, tullut lähelle ja tärkeäksi. Tänään ymmärsin että koko elämä on kiipeämistä, putoamista ja etsimistä. Ei ehkä löytymistä lainkaan. Ainakaan vähään aikaan.

"puuhun tulee nousta tyvestä,

 jos syöksyy suoraan latvaan, ei ole kuin suunta alas"