perjantai 26. kesäkuuta 2009

Ei melkein mikään eli lähes kaikki



Koiruuksia, kuumuutta, Suomen kesää parhaimmillaan.



Hermo oli mennä, mutta hyvä huumori auttaa. Ellin ja Rosan jäljiltä talossani tosin haisee koirankakka.




Puistot Helsingissä ovat korvaamattomia. Kesäisin etenkin. Ei yhtään hiekanpurua korvissa tai päänahassa, mutta rusketus tuntuu vahvistuneen entisestään.



Ollapa 18. 9 kuukautta tuntuu nyt pitkältä ajalta odottaa, mutta sitä ennen on niin mahtavia tapahtumia (ja vuodenaikoja) että uskon täysi-ikäisyyteni koittavan pikemmin kuin arvaankaan.



Tiedän jo nyt missä 18-vuotias Alli iltojaan tulee viettämään. Yhdestä paikasta jouduin tänään (eilen?) ulos alaikäisyyteni vuoksi, mutta en masennu.



Mutta nukahdan ellei Elli pian soita. Odotan merkkiä lähteä pelastamaan sitä kuuden frisbeemiehen kynsistä polkupyörälläni. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti