jonkun täytyy tehdä aloite (!)

Mitä oon tehnyt Espanjassa kaksi viikkoa? En mitään.

En mitään paitsi irtisanoutunut töistä, nauttinut auringosta mutten liikaa, uinut vähän uima-altaissa ja loikoillut rannalla, kattonut tosi paljon L-Koodia, syönyt helvetisti kesäkurpitsaa, löytänyt uusia lihaksia, juonut paljon pieniä kaljoja ja pari kivaa drinkkiä (ja yhden hirveän: vodka+vesi for real, se ei tajunnut että halusin spritea), siivonnut omia ja muiden jälkiä, pessyt pyykkiä, vilkuillut pääsykoekirjaa, lähettänyt ennakkotehtäviä, juonut paljon vettä ja hikoillut vielä enemmän, käynyt suihkussa kahdesti päivässä, siristellyt silmiäni, kuunnellut ruotsin kuunneltuimpia kappaleita, palannut takakuukausien aatoksiin ja vittuuntunut, tehnyt tilastoa nöyryyttävistä hetkistä tänä vuonna, miettinyt miksi ja miksi ei ja mitä sitten, facebookannut, polttanut jalkapohjia hiekassa, haistellut aurinkorasvantuoksuista paitaa, ostanut ylppärimekon, ahdistunut raha-asioista, anonut avustusta, tutkinut munasolun luovutusprosessia ja rusketusprosessia ja pisamoitteni määrää, katsellut pääskyjä ja vilkkuvia tähtiä iltaisin, hoiperrellut ja selittänyt noloja, bongannut kuuman suomalaisen, ihastellut ruotsalaisia ja niitä kiinteitä vanhoja leidejä salilla, polttanut tupakkaa vähän liikaa ehkä ja väärää merkkiä, kastellut kukkia, päättänyt Nepali-asioita ja miettinyt ja jännittänyt, halunnut monia asioita ja saavuttamattomia, miettinyt vieläkin virheitä ja sitä satutanko ihmisiä ajattelemalla itseäni ja muita ihmisiä ja elänyt.

Facebookin pikaviestikeskusteluissa sitä on vaan vaikea laittaa sanoiksi ja helposti antaa vallan tunteelle, että enhän mä ole täällä mitään edes tehnyt haloo. En oikeestaan olekaan, en mitään sen kummempaa, mutta ei kai aina tarvitse.

can't get out of it

eriväriset katulamput
kaljalasiin muodostuvat vaahtorenkaat
vilkkuvat tähdet
varmaan viis senttiä korkea liekki auringon takia
kolikot
endorfiini urheilusta
sekavat jumittavat ajatukset joista luulin jo päässeeni eroon
rahanmeno
lagaus
valinnat
nöyryys
kuumuus
lepääminen

asioita jotka kasvattavat uskoani kaikkeen hyvään nyt
nuudelit
"must on siistii et sul on tollasii kavereita" -kaverit eli rakkaimmat
vapaus huomenna
kamera jonka saan korjattuna takaisin ensi viikolla
tanssileiri jonka riku lupasi maksaa
asfaltti
aurinko
kesäaika
fuengirolan 10 päivän sääennuste
riippumattomuus(si)
vienti
tuonti
kortti
avokadot
tunteminen
kaipaamattomuus

asioita jotka aiheuttavat hämmennystä ja heikotusta nyt

huominen

kosketukset

välinpitämättömyys

nikolex oy

kolme vuotta jotka ovat  ohi

naapurit

fyysinen rappeuma

preteriti

rahattomuus

ennakkotehtävät

hiljaiset, niin kuin sydämesi

Paljon paljon mielettömiä fiiliksiä. Fiiliksiä scandic hotel järvenpään katolta, kino sammon lavalta ja kulisseista, jostain riihimäen osista joissa en juuri liiku, pikkuhuoneen lattialta ja äsken kino palatsin pehmeistä penkeistä.

Kevät. Säpinät. Outoudet. Puhelinmyynti. Mitä?

En oikein tiedä mitä ajattelen saati miten toimia. Mut tiedän että tää on hyvä kevät. 

see me taking all that vitamin

Mitä. Linnut laulaa ja aurinko paistaa. Hyvä mieli, tasapaino löytynyt? Olin tänään hyvällä tuulella ja Punaisen Ristin suloinen feissari sai mut lahjottajaksi ja istui ruokailuseurana. Juteltiin siitä, miten ihmiset täällä kehittelee niin paljon omia ongelmia ja sitten masentuu niistä. Se on totta. Mullakin on ollut tässä paljon ongelmia, jotka olen itse kehittänyt, vaikka eihän tässä nyt mitään ongelmaa herranjumala oikeesti edes ole ollut.
(olen myös tajunnut mitä tarkoittaa sydämen särkyminen, sekin on meidän itse kehittelemä ongelmamme ja sellaisestakin kliseestä kuten mistä tahansa muustakin voi selviytyä)

Keho stressaa, mieli ei. Naama kuivuu, rauhaset turpoo, suupielet halkeilee. Ei haittaa. Kuulemani mukaan asiat ovat merkityksellisiä jos niitä jännittää. Siispä Eskolla on merkitystä, enkun kuuntelulla ei. Kuulostaa järkevältä.
(tänään klo 19 kino sampo)

Mulla on nyt sellainen terve säpinäkaipuu, ei sellanen epätoivoinen. Olis kiva tavata joku ihminen jossain normaalissa tilanteessa ja ihastua. Ehkä kaikki lopulta johtuu vain auringonvalon määrästä.
(sillä suloisella feissarilla on mun puhelinnumero hih)

Olen miettinyt tarjouksia ja niiden ostamisia, elämässä ja tekstitaidossa ja Eskossa. Sitten olen miettinyt asioita, jotka ovat rinnakkaisia kuten tupakka ja rakkaus, toisesta olen tainnut nyt oikeasti päästä eroon ja toisen kanssa saatan taistella vielä aika pitkäänkin, koska en oikeastaan edes halua siitä eroon. Kummasta? 

Olen miettinyt myös pelkotiloja, jotka kulminoituvat ensi elokuuhun ja sitä, ettei oikeasti saisi ajatella millimetriäkään pidemmälle, kuin mitä ajattelet nyt, koska muuten tekemisestä katoaa tarkkuus, uskottavuus, aksentit ja ajatukset. Sitten mä oon miettinyt elenoita ja sitä, millaisista pojista kasvaa timoja ja ismoja, ja sitä, etten oikeastaan tarvitse muuta kuin elenat (ja ehkä sitä tupakkaa). Kirjoituksia en ole miettinyt enkä enkun yo-vihkoja enkä subjunktiivia tai yleissivistystä.

mietin mitä tulen kaipaamaan: en keksinyt paljoakaan

täällä on tuttua ja lämmintä mutta hirmu märkää, sukat ja kengät lämmittelevät patterin edessä ja sulakkeet on palaneet liian monesti koska käytämme liikaa sähköä. kovasti tunnen itseni kauniiksi ja ymmärrän asioita, kasvan pituutta, ryhdistäydyn ja teen samoja asioita kuin suomessakin ja tavallaan se harmittaa mutta toisaalta leffat ja piparit on aina aika jees. ansaitsen paljon ja rakkautta, se on hyvä ihmisen tajuta. mutta kriteerit on koventuneet enkä tiedä missä ihmisiä tapaa. täällä salamoi.

En halua sitä tyyppiä vaan jonkun, joka lagaa kanssani vakituisesti.
Hirveästi odotan sitä, että nousen sunnuntaina ulos lentokoneesta.
Nyt tuntuu siltä, että haluaisin oksentaa kaikki ajatukset ja itkut ulos kehostani pysyvästi.
Harmi, ettei se onnistu käytännössä.
Mutta otin suuren askeleen.

ja jottei tämä blogi täyttyisi merkinnöillä tästä samasta alakuloisesta aiheesta, tässä muutama hullu hetki kameralle tallennettuina:

syksy, auran pelastus ja konekaakao opk:ssa

soihtu ja tytöt, talvi ja kuuma ilmastointi

buenos aires ja uuden vuoden kunniaksi kadulle heitetyt viime vuoden laskut 

kivat bileet, joissa sattui kaikkea muttei liikaa

 ihanat päättärit ja ultra bra hietsussa, parhaat tytöt ja polkupyörä helsingissä

eka ilosaari ennen tapaamista pepin kanssa 

kivat tytöt ja sängynaluset

kompastun sinuun

Tiedättekö sellaiset hetket, kun joku tyyppi on niin ärsyttävä, että tekis mieli lyödä, mutta kun se sama tyyppi tarjoaa parin sekunnin päästä olkapäätään ja käskee lyömään, oikeesti kovaa, tekeekin mieli vaan halata tätä samaa tyyppiä ja jäädä siihen, jäätyä siihen koska on niin talvista, outo pipo päässä ja niin pimeää ettei voi olla varma onko tän tyypin silmät kostuneet vai ei, niin tyhjää ja pysähtynyttä jotenkin, mutta sillä hetkellä siihen ei voi jäädä vaan on teeskenneltävä välinpitämätöntä koska ei tässä päästä enää mihinkään, koska ei tahdo että tää tyyppi näkee sen mitä tapahtuu kolmen minuutin ja kolmensadan metrin päästä, kun askeleet hidastuu eikä ole muuta potkittavaa kuin liian kevyt lumi, ja tunkkainen itku katoaa johonkin kalevankadun risteykseen ja lopulta se leikkivälinpitämättömyys ehkä muuttuukin melkein aidoksi, kunnes muistaa että se olikin se tyyppi, joka sanoi äsken ääneen että "ei se ole ihan sama". 

Elämässä pitää joskus leikata hiukset, joita kuukauden päästä inhoaa, tehdä virheitä ja hyväksyä se, että ajankulkuun tai toisten ihmisten tunteisiin ei juuri voi vaikuttaa. Niin inhottavalta kuin se pakkasöinä yksin kotiin kävellessään tuntuukin: virheistä ehkä oppii.